Posts Tagged ‘tapahtuma’

Tapahtumia, joihin en ehdi (Tampere, tänään)

Kaikki ne, jotka eivät ole tänään muualla/töissä/haaveilemassa toisenlaisesta elämästä (tai no, itse asiassa toisenlaisesta elämästä haaveilevat: te olette tämän tapahtuman sopivaa kohderyhmää!): vielä tänään Tampereella on Taidemessut! Viime vuonna siellä oli niin kivaa, että vähän poden tuskia siitä, etten tänä vuonna pääse paikalle. Uskallan silti suositella.

Tänään alkavat myös syksyn Mediataideiltapäivät Rupriikissa (tapahtuman sivu Facebookissa).

Mainokset

Elävä blogi

Olin eilen Porin taidemuseossa, jossa oli Elävä blogi -tapahtuma. Jussi Koitelan järjestämän tilaisuuden ideana oli, että taidebloggaajat esittelevät blogiaan yleisölle ja kameralle. Kuvattu materiaali päätynee joskus johonkin muotoon, jota voi katsella.

Ratkaisin asian siten, että tulostelin Nokkosta sieltä täältä ja luin sattumanvaraisesti lattialta nostamiani päivityksiä ääneen. Tekisin nyt toisin; laittaisin yleisön nostamaan päivitykset hatusta! Tilaisuus oli kiintoisa ja oli mukava kuunnella muiden bloggaajien ajatuksia (paikalla olivat Heikki Kastemaa ja Anni Venäläinen).

Elävässä blogissa oli se hauska puoli, että tekstistään sai välitöntä palautetta. Piristävää!

Toisaalta en koskaan ennen tilaisuutta ollut ajatellut, mihin tällä nokkostamisellani pyrin, joten nyt on vähän sellainen meta-ajattelun ongelma; paneelikeskustelussa ruodin omaa kirjoittamistani, enkä nyt tunnu pääsevän takaisin sitä edeltäneeseen viattomuuden tilaan.

Onneksi minulla on huono muisti ja kohta annan taas mennä niin kuin ennenkin.

(Anteeksi, että julkaisen omahyväisesti oman kuvani, mutten halua julkaista muidenkaan kuvia lupaa kysymättä.)

Sarjakuvan kuvailutulkkausta

Mainos, mainos! Kuvailutulkkaan sarjakuvia ensi viikolla Tampereella. Olen Tampere Kupliissa sekä torstain että sunnuntain ohjelmassa. Tulkaahan kuuntelemaan sarjakuvia!

 

Taidesuunnistus (eli läntisen Tampereen haltuunotto)

Eilen ja tänään oli taidesuunnistus, joka oli näköjään levinnyt Tampereelta jo kaikkialle maakuntaan. Koska kohteita oli sen sata, piti tehdä kriittinen rajaus. Sain seuralaisen mukaan harppomaan Pyynikinharjua edestakaisin, joten päädyin tutkimaan, mitä pitää sisällään mm. Hirvitalo, jossa en ollut koskaan käynyt.

Tosin Hirvitalon kohdalla merkittävintä lienee se, mitä se pitää ulkonaan: ihana piha täynnä tutkailtavaa! Minulle ei oikein vierailulla selvinnyt, ketkä Hirvitalolla majailevat, mutta siellä oli mahdollisuus osallistua esimerkiksi vaatekaappia koskeviin seinäkirjoituksiin. Vastapäätä taloa on Pispalan kirjastotalon galleria, jossa oli para-aiheinen näyttely (para-paroista en olekaan koskaan nähnyt taidetta tehtävän) ja aika viihtyisä tunnelma.

Seuraavaksi talsimme PauHouseen, Pispalan taidetyönyhteisöön. Hurmaava talo, josta poistuin pikaisesti sen jälkeen, kun huomasin, että vieraita kuvataan kahdellakin eri videokameralla. Jossakin talon arkistoissa on nyt siis liikkuvaa kuvaa minusta peittämässä kasvot käsilläni ja kirmaamassa ulos ovesta. Hienoa!

Ja koska reittimme oli määrä kulkea harjun yli niin monta kertaa kuin mahdollista (kevään ensimmäinen lämmin päivä – sekoittaahan se jo suuntavaistonkin) kävelimme taas portaita ja päädyimme Pyynikin Trikoon tiloihin. Tuollaiset taiteilijatyöhuone-esiintymät saavat minut aina haaveilemaan tilasta, jossa voisin kirjoittaa taiteilijoiden keskuudessa (siitä seuraisi varmasti jotain mahtavaa, annan itseni ajatella niin kauan kuin sellaista tilaa ei ole). Työtiloja Trikoolla riittää, ja niihin kurkisteleminen oli kuin joulukalenterin luukkuja olisi availlut.

Poistuessamme vastaantulija suositteli Juha Merran ateljeeta Mariankadulla, ja sitä kautta sitten. Taiteilija jaksoi kertoa työtavoistaan ja teoksistaan, vaikka tässä vaiheessa lienin unenomaisessa taideähkyssä, enkä tainnut vastailla hänelle mitään järkeenkäypää. (Kannattaisi ehkä suunnistaa polkupyörällä, jotta saisi käydyksi lyhemmässä ajassa vähän enemmän kohteita. Tosin suunnittelemisestakin voisi olla apua. Nyt päivä meni uusien paikkojen tutkailuun enemmän kuin taiteilijoiden kanssa juttelemiseen, mikä hiukan harmittaa.)

Päivän hankinta oli Aglaia Designin pähkinöistä tehty koru (ennen kuin järkeistän seinätilani, en hanki yhtään ripustettavaa teosta; en pidä järkevänä hankkia taidetta varastoon, kotona sen on näyttävä).

Sen pituinen se.

Puhetta mediataiteesta

Eilen Alkoivat Rupriikin mediataideillat, joissa mediataiteilijat luennoivat omasta työskentelystään. Sarjan aloitti Nuutti Koskinen (henkilö tuossa huonossa kuvassa!), joka puhui mytologioista, animismista ja myyttien kulkeutumisesta nykyaikaan. Ilahduttavasti hän myös esitteli teoksiaan, joten pelkäksi filosofiaksi luento ei jäänyt (vaikkei filosofiassa sinänsä mitään vikaa ole).

Tämä on vähän nyt huono mainos, mutta en viitsi referoida kenenkään luentoja. Mukavaa oli se, että yleisö sai keskustella mukana ihan niin paljon kuin kukin henkilökohtaisesti tunsi tarvetta, ja koska (kysymyksistä päätellen) yleisössä oli taiteilijoita, keskustelu johti suuntiin, joista itse en olisi osannut edes kysyä (esim. tekniikkaan teosten takana).

Kannattaa siis mennä kuuntelemaan seuraavia! Niitä on vielä kolme:
3. 4. 2012 klo 17-19 – Anna Nykyri
8. 5. 2012 klo 17-19- Break it! – videoscreening
5. 6. 2012 klo 17-19 – Jukka Hautamäki

Heräteostoksia ja puheensorinaa (Eli: kävin taidemessuilla)

TaidemessutKuten eilen lupasin, kävin tänään Tampereen taidemessuilla. En tiennyt, mitä odottaa, joten sikäli en tiedä, vastasiko tapahtuma odotuksia. Se on kuitenkin sanottava, että oli tosi hauskaa. Taiteilijat olivat kauhean sosiaalisia, ja minulle tultiin juttelemaan jokaisella osastolla, jolle pysähdyin. Ei tullut tunnetta, että täällä minä harhailen yksin suuressa taidemaailmassa.

Taiteilijat tekivät taidettakin paikanpäällä. On aina hienoa päästä näkemään teosten taakse, syntyprosessiin. Jukka Rintalan työnäytöksen aikana tulin ajatelleeksi teoksen valmistumista. Mistä tietää, että teos on valmis? Minä kun olin jo tunnin verran katsellut yhtä Rintalan maalausta, että jopas on hieno, suuri teos, ja näytöksen aikana taiteilija maalasi sen ihan toisenlaiseksi. Tällaista tapahtunee työhuoneilla joka päivä, mutta minä olisin varovaisuudessani julistanut teoksen valmiiksi jo puolivälissä.

TaideraatiOhjelmaa seurasin sen verran, että kuuntelin taideraadin kokonaan. Raadissa istuivat tänään Jukka Rintala (muotitaiteilija), Arto Rastas (keittiömestari), Sofia Vikman (kansanedustaja) ja Johanna Pirttilahti (tv-kuuluttaja). Raati oli leppoisan rento tapa keskustella taiteesta. Pidin erityisesti keskustelun vetäjästä, kuvanveistäjä Ilkka Virtasesta, joka ei malttanut olla kertomatta teoksista omia näkemyksiään raatilaisten puheenvuorojen välissä. Näin ollen taiteen edessä ei pönötetty eikä pelätty, että sanotaan jotain tyhmää, vaan Virtasen johdolla päästiin keskustelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä. Puheenvuorot olivat hauskoja, mielipiteet kaikkea väliltä ”tämä ei anna sielulleni mitään” – ”Suomen marraskuussa tämä korvaisi kirkasvalolampun!” (Kuvassa raati arvioi Päivi Sompin teosta Appelsiinipuiden vartija, josta näkyy yksityiskohta valkokankaalla. Vaikka kuvassa näkyy tyhjiä penkkirivejä, vakuutan, että yleisöä oli paljon selkäni takana.)

En mennyt messuille lainkaan ostoaikeissa (edellinenkin taidelainaamon teos on vielä osittain maksamatta), joten yllätin itsenikin kun tartuin tiukasti Merja Tanhuan teokseen enkä suostunut poistumaan ostamatta sitä. Ja tajusin asian, jota ei taidelainaamosta ostaessaan tajua: taiteilijalta itseltään ostaminen on tosi hienoa. On hieno hetki, kun sanoo ”minä tykkään tästä niin paljon, että minun on pakko saada tämä” ja taiteilija näkee, millaiselle ihmiselle hänen teoksensa menee.

Nautin suuresti siitä, että tunnelma oli rento ja lämmin (vaikka messuhallissa oli tosi, tosi kylmä!) eikä tullut yhtään sellainen olo, että ollaan taiteen pyhäkössä. Kiitokset tunnelmasta kuuluvat kaikille taiteilijoille ja muille osastojen vahdeille, jotka jaksoivat puhua messuvieraille vielä viimeisenäkin messupäivänä. Messut oli myös rakennettu siten, että kolkko halli ei tuntunut kolkolta. Oli lapsille omia osastoja, veistoskatu jne. Tapahtuma saakoon jatkoa, tämä oli kivaa.

Kirjoja, kirjoja!

Huomenna alkavat Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivät (sehän on Sastamala nykyisin, mutta en mitenkään voi rikkoa tuota hienoa alkusointuista nimeä). Läjäpäinen kirjojen ostaminen Vammalasta on jokakesäinen perinteeni ensimmäisistä kirjapäivistä asti (ja voi, miten sielua kaivertaakaan se yksi ainut väliin jäänyt kesä, kun olin köyhä opiskelija enkä päässyt Vammalaan!) ja kannustankin kaikkia kynnelle kykeneviä nauttimaan ainutlaatuisesta… hikisestä tunnelmasta.

Tämä ei nyt tietenkään lupaa hyvää, koska syvennyn sitten taas lukemaan kirjoja enkä tajua käydä näyttelyissä. Kävin sentään Mäntässä (Kunnioita isääsi ja äitiäsi).