Kesälomaretkellä löysin ilokseni Hämeenlinnasta kesänäyttelyn, joka on tunkeutunut Hämeen lääninhallituksen talon toisinaan varsin byrokraattisiltakin näyttäviin tiloihin. Teosten kyky tai halu kommentoida ympäröivää tilaa vaihteli runsaasti halki näyttelyn.
Maija Helasvuon Pisaroita -niminen lasiteosten sarja on niin yhtä tilansa kanssa, että siitä tekee mieli käyttää sanaa ’huoneteos’. Pisarat ovat lasisia kuplia, jotka istuvat lääninhallituksen tuoleissa ja osa on ottanut itsevarman asennon pöydälläkin.
Lasisten kuplien hurma syntyy niiden persoonista. Sillä niin on, että kuplien luonteet voi lukea niiden asennoista ja olinpaikoista. Niistä tulee eräänlaisia edellisten sukupolvien jälkiä, kuin haamuja ihmisistä, jotka näissä tiloissa ovat kulkeneet. Ja toisaalta ne ovat jokin tunnistamaton, vasta tulollaan oleva elämänmuoto, jota me voimme yrittää tulkita vajavaisella tiedolla ja käsityskyvyllä.
En useinkaan käytä sanaa ’ihana’, mutta tämä teos on monin tavoin ihana. Se on myös uhkaava ja särkyvä, sillä haurauden ja mahdollisten sirpaleiden varjo levittyy koko huoneeseen. Pisarat ovat kuin eläviä olentoja, jollaisen voisi haluta lemmikiksi – kunnes kotona sitten selviäisi, miten vaativan olennon tulikaan hankkineeksi.
*
NÄYTTÄMÖ Ars-Häme ry:n kesänäyttely 2022. Hämeen lääninhallituksen talo (Hämeenlinna) 19.6.-28.8.2022.
On vähän hassua kirjoittaa näyttelystä, joka on päättynyt eilen, mutta pääsin itsekin käymään siellä vasta sen viimeisinä hetkinä. Mika Taanilan Muistikatko täytti yhden kerroksen Hämeenlinnan taidemuseota (joka on muuten varsin iso museo, kaksi kokonaista rakennusta).
Nokkonen 