Posts Tagged ‘Alvar Aalto -museo’

Kaunista tällaisenaan (Näyttely: Kaipia)

Jouni Kaipia: TILOJA JA TILANTEITA – arkkitehtuurivalokuvia joissa on ihmisiä (ja muutama eläin)… Alvar Aalto -museo, Galleria (Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä) 26.2.2012 saakka.

Jouni_Kaipia_1Meillä on tapana kuvitella kaupungit ja arkkitehtuuri ilman ihmisiä. Kirjojen kuvissa on jylhiä rakennuksia, joiden hienoja yksityiskohtia ihmiset eivät pääse pilaamaan. Rakennukset sitä paitsi kuvataan yleensä korkeilta pakoilta, joista niitä ei yleensä pääse katselemaan.

Vastaiskuna tähän Jouni Kaipia on kuvannut rakennuksia ihmisineen ja eläimineen. Jouni_Kaipia_2Arkkitehtuurin käsitekin kuvissa vähän venyy; katokseksi riittää sopivaan suuntaan kasvanut puunoksa. Kodit ja kadut ovat uskomattoman kauniita ja värikkäitä, ja paikoin asukkaat tuntuvat sulautuvan koteihinsa ihon arpia myöten.

Tallentaessaan koteja ja muita tärkeitä rakennuksia Kaipia on onnistunut tallentamaan arkea. Niitä hienoja, ohimeneviä hetkiä, kun lapsi on juuri astumassa korkean kynnyksen yli tai kana sattuu seisomaan kauniissa porttikäytävän valossa. Kuvat ovat joko mustavalkoisia tai uskomattoman kauniin värisiä. Voiko oranssissa talossa asua onnettomia ihmisiä? Voiko turkoosiin oveen nojaava lapsi koskaan masentua?

Kuinka tylsän asenteellista onkaan kysyä tätä! Ja kuitenkin valokuvien valo on kuin ihmisen vakuuttava ääni. Se toistelee: tämä on kaunista, elämä, tällaisenaan.

Kuvat on ripustettu kiinnostavasti, ihan kuin ne olisivat auki taiteltuja laatikoita tai huoneita itsekin. Huomaan kaipaavani ääniä. Tähän näyttelyyn sopisi musiikki, joka kujettaisi valon antamia lupauksia eteenpäin. Jouni_Kaipia_3

Kolmea jalkaa ei voi olla (Videoteos: Rannikko)

Vesa-Pekka Rannikko: Kolme jalkaa Alvar Aalto -museossa (Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä) 27.11.2011 saakka.

Rannikko_KolmejalkaaTässä kuvassa on Viipurin kirjasto toisen maailmansodan aikaan.

Tämä on kuvitettu kertomus: kolmea jalkaa ei voi olla.

Museon työntekijä kävelee huoneen läpi kolme kertaa. Istun kolmijalkaisella jakkaralla.

Kämmen lyö pöytää kuin kuviteltua kovakuoriaista.

Kukaan ei kävele huoneen läpi neljättä kertaa. Kello on neljä.

Lukeminen on virheiden löytämistä.

Osa kirjoittamistani lauseista on aina varastettuja, osa kynistäni varastettuja, silmäkulmasta tahra lattialla näyttää

otan siitä kuvan; minun on pakko saada se. Rannikko_Kolmejalkaa2