Posts Tagged ‘EMMA’

Hitautta ja oivalluksia (Näyttely: Tacita Dean)

Tacita Dean. EMMA, (Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo) 26.02.2020 – 03.05.2020.

TD20_Tacita_Dean_0195 (1)

Tacita Dean: Pantone Pairs, 2019, yksityiskohta. Kuva: Ari Karttunen/EMMA.

Kun kuulin, että Tacita Deanin näyttely tulee EMMAan tänä kevään, laitoin sen saman tien kalenteriin. Tämän todella halusin nähdä!

Mielikuviini Tacita Deanista liittyy enimmäkseen suuria liitupiirroksia. Olen nähnyt jonkin dokumentin, jossa rakennettiin hänen näyttelyään, ja se näyttely koostui pääasiassa valkoisella liidulla mustalle pohjalle tehdyistä piirroksista. Tekniikan hauraus hämmästyttää.

EMMAssa näitä suuria liitupiirroksia on esillä vain yksi. Se on jäätikkömäinen möhkäle, josta läheltä katsottuna erottuu taiteilijan kädenjälki. Miten tällaisia kuljetellaan ympäri maailmaa? En voi ymmärtää.

Mutta liitupiirros jäikin oikeastaan näyttelyn vähiten innostavaksi sisällöksi. Yllätyin kaikesta muusta!

Kaikkein kiinnostavin oli yhden seinän täyttävä sarja (Pantone Pairs) Pantone-värikortteja ja muita kortteja, joille on maalattu erilaisia läiskiä. Värejä ja esittäviä, löydettyjä valokuvakortteja on yhdistelty assosiatiivisesti, ja niihin on lisätty erilaisia värillisiä maalitäpliä. Vaikka teosta on vaikea kuvailla kovin mielenkiintoisesti, sen katseleminen tuotti suurta riemua. Taiteilijan mielikuvien ja niiden yhdistelmien näkeminen raotti ovea hänen yksityiseen visuaaliseen maailmaansa.

Löydettyjen postikorttien päälle on syntynyt myös sarjallinen teos, jossa Dean on piirtänyt ankannäköisen harjan seikkailemaan eri tilanteisiin. Ankkaharja maastoutuu eri tyylilajeja ja aikakausia edustaviin kortteihin välillä niin hyvin, että sen löytämiseen menee pitkä tovi.

Videoteoksia on esillä useita. Niiden ajatuksena on usein hitaus; kun kuuntelee linnunlaulua tai katselee pilvien hajoamista taivaalla, joutuu kohtaamaan oman kärsimättömyytensä. Nautin erityisesti ihmiskasvojen katselemisesta teoksessa His Picture in Little, jossa kolme tunnettua näyttelijää joutuu kameran eteen omana itsenään, tekemättä mitään erityistä.

Näyttely on hieno, hiljainen ja hyväntuulinen. Se kannustaa hitauteen ja tarkkaan tutkimiseen. Nautin kovasti.

 

 

 

Muualla

Tässä viimeaikoina muualla julkaistuja juttujani:

Huulipunaa, kyyneleitä, silmiä ja kieliä

eli Pitäisikö näistä kaikista teoksista nyt etsiä jotakin naiseuteen liittyvää?

kritiikki näyttelyistä Aseina huulipuna ja kyyneleet? (Sara Hildénin taidemuseo, Tampere, 4.10.2015–17.1.2016) ja Carol Rama: Polte (EMMA, Espoo, 14.10.2015–10.1.2016), Taide-lehti 6/2015.

Kaupunki on orgaaninen prosessi

Petri Nuutisen haastattelu, Petri Nuutinen: Roma (Valokuvakeskus Nykyaika (Kauppakatu 14, Tampere), 4. – 23.12.2015), puolilehti.fi.

sekä kritiikkejä puolilehti.fi:ssä:

Uuden museon tuoksu

Kimmo Pyykkö -taidemuseo
Pitkän matkan ateljee (pysyvä näyttely) ja Jokin meissä. Teoksia vuosilta 1971–2014 (1.2.2015–10.1.2016) Kangasala-talo (Kuohunharjuntie 6, Kangasala).

Galleria joka otti hoitaakseen museon työn

Axel Gallén. Tyrväältä Pariisiin. Galleria Akselissa (Asemakatu 16, Sastamala) 15.8.-4.10.2015.

Aina uusia ideoita, kunnes

Koko kansan rakastama piirustusdialogi. Noora Federley, Arsi Fennica, Emilia Mäkelä, Ville Pirinen, Kaija Papu ja Sanni Seppä. Taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2, Tampere) 3.10.2015 – 20.10.2015.

Väkivaltaisen kritiikin kuvauksia

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski. Tammi, 2013. Suom. Ilona Nykyri

Carl-Johan Vallgren: Herra Bachmannin esite. Tammi, 2004. Suom. Tarja Teva.

Mobiilia ja sarjoittaista

Mobile Nordic
Galleria Ratamo (Veturitallinkatu 6, Jyväskylä)
5.–29.11.2015.