Petra Koivisto: Notes. Seinäjoen taidehalli 11.3.2020 – 9.5.2020.
–
Seinäjoen taidehalli on juuri muuttanut uusiin tiloihin, joten en osaa mielikuvituskäydä siellä. Ajattelen vääriä tiloja.
Taidehallissa on parhaillaan Petra Koiviston näyttely Notes, joka näillä tiedoin avautuu uudelleen huhtikuun puolivälissä. Millainen kokemus on mahdollista saada näyttelystä nyt?
Petra Koivisto on taidegraafikko, jolla on – tämä selviää taidehallin sivuilta – Suomen suurin grafiikan prässi. Hän työskentelee siis suurikokoisen monotypian parissa.
Näyttelyn teosten kerrotaan olevan ”kuin muistiinpanoja nähdystä ja koetusta, maisemista, horisonttilinjasta ja valosta”. Taidehallin sivuilla on näyttelystä vain yksi teoskuva, ja sama kuva löytyy myös taiteilijan omilta sivuilta. Kovin laajaa käsitystä näyttelyn sisällöstä emme siis saa, mutta katsotaanpa:
Menee hetki hahmottaa, mitä kuvassa on. Siinä on aikuinen ja kaksi lasta, mutta mitä he tekevät? Sitten ymmärrän, että maisemaan on tuotu läpinäkyvä kalvo. Nainen tekee kalvolle, maiseman päälle, vaaleanpunaisia merkintöjä.
Nyt kun alan miettiä, en edes tiedä, onko tämä valokuva teos vai onko tämä kuva teoksen tekemisestä. Mitä näyttelyssä on esillä? Kokonainen maisema valokuvineen vai tuo maiseman päälle maalattu muistiinpano?
Taiteilijan verkkosivujen gallerian uusimmat teoskuvat ovat vuodelta 2017. Voiko niistä päätellä jotakin?
Vuoden 2017 teoksissa on niissäkin kyse maisemasta. Ne ovat maalauksellisia, välillä lähes itsestään syntyneiden näköisiä kuvia, joissa on dramaattisia kontrasteja ja loistavaa auringonvaloa. Kuvien edessä tulee samanlaisia ”ooh!”-elämyksiä kuin oikein hienoilla maisemapaikoilla.
Ilmakehän siniset, punaiset ja keltaiset värit ovat kirkkaita, yhtä aikaa tuttuja ja epäluonnollisia. Mihin kaikkeen planeettamme pystyykään? Ja mitä kaikkea me sanallistamme umpeen – kun puhumme esimerkiksi sinisestä tavaasta, unohdamme, että taivas on usein myös punainen tai violetti.
En osaa kertoa tämän enempää. Haron tyhjyyttä ja hahmottelen silmieni eteen taivaita. Tahtoisin teosten eteen.
*
Kirjoitan koronapandemian takia suljetuissa museoissa ja gallerioissa tällä hetkellä vailla yleisöä olevista näyttelyistä. Myös yleisö on suljettu nyt väliaikaisesti ulos taidenäyttelyjen maailmasta. Tavoittelen taidekokemusta ilman, että pääsen näkemään teoksia; yritän täyttää tyhjyyttä, kun meiltä juuri nyt puuttuu niin paljon.