Päivän ärsyke (Näyttely: Musturi & Latva-Nikkola)

Tommi Musturi ja Jarno Latva-Nikkola — ROTTA JA STIDI — LASINKANTAJAT. Galleria Rajatila (Hämeenpuisto 10, Tampere) 18.12.2012 saakka.

–

Minähän fanitan Tommi Musturia, mutta tietenkin, tällainen esteetikko kun olen, erityisesti hänen kliiniä Toivon kirjat tai Samuelin matkassa -tyyppistä piirrosjälkeään. Musturilla on kuitenkin myös toinen ääni: surrealistinen, kaoottinen, runsaudesta ammentava, ehkä koominenkin punkhenkinen piirrosmeininki. Ja nimenomaan tätä Musturia on luvassa, jos menette (ja kyllähän te menette!) katsomaan Musturin ja Jarno Latva-Nikkolan yhteisnäyttelyä Galleria Rajatilassa.

Yhteisnäyttely onkin tavallista enemmän yhteis-, koska kaikki teokset ovat näiden kahden taiteilijan yhteistyötä. Tekijää ei voi erotella toisesta.

”Todellisuus pur­kau­tuu irvai­le­vana kri­tiik­kinä, arjen sur­rea­lis­mina, apo­ka­lyp­ti­sina näkyinä, usein absur­din huu­mo­rin kautta sii­vi­löi­tynä.” näyttelytiedote kertoo. Minulle näissä piirroksissa on liikaa, jotta pystyisin erottamaan sieltä mitään mainituista. Irvailevaa kritiikkiä? Antakaas, kun tuijottelen tätä kuvaa ensin vartin ja kerron, löydänkö edes yhden tunnistettavan muodon!

Mutta kyllähän kuvat alkavat aueta. Kyse on vain aivojen opettamisesta: tänään tulee tällaisia ärsykkeitä, koittakaahan selvitä. Helpolla pääseminen ei liene antoisa tapa elää, jos nyt näin laajamittaisen filosofisen pohdinnan tähän yhteyteen sallitte.

Yllätyksekseni pidin erityisesti kellariin sijoitetuista absurdeista animaatioista. Yleensä tämäkin laji on minulle erityisen vaikea: animaatio, jossa syy ei johda seuraukseen. Mutta nyt, jotenkin tämä värien runsas purskahdus pimeässä kellarissa on erityisen huvittava. Nauran näille kuville. Pääsen jonkun toisen pään sisään, suoraan unitodellisuuteen, jota ei koskaan voisi sanoin kuvaillla.

Jotain ihan muuta (Näyttely: Päin näköä!)

Päin näköä! Sarjakuvan uudet muodot. Kiasmassa (Helsinki) 9.9.2012 saakka.

–

Olen viime kuukausina lukenut huomattavan määrän suomalaista sarjakuvaa, koska (mainostetaan sitä nyt tässä) kuvailutulkkaan sarjakuvia Tampere Kuplii -festareilla toukokuun alussa. Siksipä olinkin erityisen innoissani sarjakuvan uusia muotoja lupailevasta näyttelystä!

Näyttelyn aloittaa (tai mistä sitä tietää? huomaan aina kiertäväni Kiasmassa väärään suuntaan, ja törmään näyttelyjä esitteleviin seinäteksteihin vasta kierroksen lopussa) Hanneriina Moisseisen Saari, joka olikin jo Tampereella galleria Saskiassa (ja jota kehuin arviossani sieltä).

Saari on kiinnostava esimerkki sarjakuvan uusista muodoista. Tai no, ”uusista” – onhan Moisseinen julkaissut useammankin kirjotun albumin.

Noin muuten olisin toivonut näyttelyn nimeksi Sarjakuvataiteilijat tekevät jotain ihan muuta kuin sarjakuvaa, sillä se olisi antanut oikeamman etukäteisodotuksen näyttelyyn. Esillä on mm. kangasnukke, mekaaninen teatteri, sekatekniikalla toteutettuja maalauksia jne. Mutta, toki, on myös sarjakuvaa ihan perinteisessä muodossa ja kolmiulotteisena, kierreltävänä rakennelmana.

Ville Tietäväinen on järjestellyt Näkymättömät kädet -albuminsa kuvat uudelleen teokseksi Luonnonvoima. Yksittäisistä kuvista ilman tekstiä tulee valtava, tilanteesta toiseen hyökyvä kollaasi. Teoksen värit ovat kauniit ja kauempaa teos näyttää pilvitaivaan halkaisevalta auringonpaisteelta tai vaahtopäiseltä aallolta.

Tommi Musturin mekaaninen teatteri hypnotisoi musiikillaan, väriräiskeellään ja kummallisella karusellillaan niin, että lopulta huoneesta on pakko poistua väkisin. Mustien verhojen ulkopuolella mietin, mitä siellä sisäpuolella oikein tapahtui. Hassua, miten sarjakuvassa kaikki näyttää aina liikkuvan, mutta tämä liikkuva teatteri jähmettyneine hahmoineen jotenkin korostaa hahmojen jäykkyyttä, halvaantunutta tilaa.

Varsin pieni näyttely kyllä on. Vasta, kun päästiin oikein vauhtiin, huomasin astuvani ulos näyttelytilasta. Voih!

–

Kuvat teoksista:

Katja Tukiainen: Paradis k; Ville Tietäväinen: Luonnonvoima; Tommi Musturi: Samuelin olomuodot