Jokainen teko on musiikkia (Näyttely: Sándor Vály)

Sándor Vály: Young Dionysos, 2015: maalauksia, filmejä, pianoja ja valokuvia Young Dionysos -sarjoista. Grafiikanpaja Himmelblau (Finlaysoninkuja 9, Tampere) 13.–30.4.2016.

–

Mystinen, ei silti vieraannuttava. Ei tahallisen vaikea vaan teoksen ehdoilla etenevä. Kaunis, brutaali, rehellinen. Tällaisia adjektiiveja pulpahteli mieleeni, kun kävelin Sándor Vályn näyttelyssä grafiikanpaja Himmelblaussa.

Teoksissa pianoa lähestytään kuin vastustajaa kamppailulajissa: kunnioittaen, mutta armottomasti. Lopulta piano tosin hakataan pirstaleiksi.

Tanssija tanssii rikkomisen teosta syntyvän musiikin tahdissa. Hänen liikkeissään ei vaikuta olevan mitään opeteltua, vaikka ne toki ovat pitkällisen hiomisen tulos, koko tanssijan ruumis on.

Valokuvissa projektin etenemistä voi seurata pysähtyneinä hetkinä. Videolla vääjäämättömyys korostuu: se, mikä hajoaa, ei enää voi tulla ehjäksi, ja se osa tanssijan sielua, joka videolle tallentuu, ei enää koskaan voi tulla ei-nähdyksi.

 

Mainokset

Pala maailmaa mukana (Näyttely: Lindgrén & Vály)

NEA LINDGRÉN, SÁNDOR VÁLY: Maalauksia,veistoksia. Galleria Jangva (Uudenmaankatu 4-6, sisäpiha, Helsinki) 12.3-30.3.2014.

–

Hassua, että Helsingin galleriakierroksestani on vasta viikko. Silloin satoi lunta. Lumi leijaili hitaasti mystiselle sisäpihalle, jossa jokainen parveke on erilainen. Sisäpihalla sijaitsee Galleria Jangva.

Nea Lindgrénin ja Sándor Vályn teokset istuvat yhteen, vaikka toiset ovat suuria maalauksia ja toiset veistoksia (jos sitä ei pidetä liian heppoisena sanana, nimittäisin veistoksia ’väkkyröiksi’). Molemmat ovat ikään kuin ottaneet palan jostakin rakennuksesta ja tuoneet sen galleriaan. Matkalla palaselle on tapahtunut jotakin, siitä on tullut enemmän kuin muisto.

Ehkä matkustaminen tuntuu tältä? Kuin kantaisi mukanaan monien rakennusten seiniä ja lattialistoja. Kuin aina olisi aivoissa pala Roomaa ja pikkuinen viipale Prahaa.

Lingrénin maalaukset vaikuttavat olevan toisintoja seinistä. Ajattelen nähneeni juuri samanlaisia raaputuksia ainakin Vatikaanin museon seinässä. Tunnistan kansainvälisen merkin jättämisen tyylin.

Veistoksissa mieleni takertuu lyijykynänjälkiin. Onko Vály kopioinut myös jotakin? Kuka on jättänyt merkkinsä veistoksen (melkein kokonaan ilmaa olevaan) tilaan?