Posts Tagged ‘Taidesuunnistus’

Taidesuunnistus!

On taas se aika vuodesta, kun palellaan Taidesuunnistuksen etappien välillä (23.-24.4.2016)! Kohteita on paljon, joten valinnanavaraa riittää.

Teen jonkinlaisen (todennäköisesti Itä-Tampereelle keskittyvän) kierroksen tänään Instagramissa, joten sieltä minut löytää, jos kiinnostaa.

 

Mainokset

Taidesuunnistus, päivä 1

muotokuva_MirkaKinnulaOlin niin päättäväisesti reissussa, että menin 45 minuuttia etuajassa Galleria Rajatilaan jonottamaan muotokuvatiskille. Tai no, mitä jonottamista se oli, kun siellä ei ketään muuta tietenkään ollut niin ajoissa? Mutta ainakin varmistin, että päivästä tulee muotokuvapäivä, miten spesiaalia!

Muotokuvatiski on Rajatilalla huomennakin, muotokuvat piirtää/maalaa Mirka Kinnula ja runoilee Anne Mölsä. Olin kuvitellut, että minua haastatellaan runoa varten tai jotain, mutta ei. Sain istua ihan omissa ajatuksissani, ja sitten, kas, sain muotokuvani ja runoni.

Päätin istumisen aikana vaipua täydelliseen mielenrauhaan, ja tuntuu, että taiteilija on tallentanut ommmm-henkisen rauhani vihreäksi nutturaksi pääni päälle. Runossakin on jotain sellaista, itsensä etsimistä, itseensä katsomista. Pidän siitä, ettei muotokuva yritä olla liian tarkka vaan suorastaan sanoo: ”et sinä niin selvärajainen ole kuin kuvittelet!” ja runokin on enemmän tunnelmapala kuin yritys sanoa jotakin suurta ventovieraasta ihmisestä kymmenessä minuutissa. SAM_7921

Olen varsin tyytyväinen! (Niin, taiteilija & runoilija: vaikken osannut sanoa teille mitään, olen oikeasti iloinen saadessani nämä teokset.)

Törmäsin muotokuvajonossa ystävään, ja jatkoimme taidesuunnistusta samaa matkaa. Käväisimme 7 Boheemin työhuoneella. Muotokuvani vihreys jäi päälle ja ostin Katrin Havian vihreällä kehystämän vihreän vedenalaisen kortin.

Pääsin myös käymään Ameliessa, joka on ajatuksena kiehtonut minua jo jonkin aikaa. Siellä oli kolme iloista taiteilijaa, jotka esittelivät teoksiaan & mehiläisvahataiteen tekemistä.

Taidesuunnistus jatkuu huomenna, vink vink.

Taidesuunnistus (eli läntisen Tampereen haltuunotto)

Eilen ja tänään oli taidesuunnistus, joka oli näköjään levinnyt Tampereelta jo kaikkialle maakuntaan. Koska kohteita oli sen sata, piti tehdä kriittinen rajaus. Sain seuralaisen mukaan harppomaan Pyynikinharjua edestakaisin, joten päädyin tutkimaan, mitä pitää sisällään mm. Hirvitalo, jossa en ollut koskaan käynyt.

Tosin Hirvitalon kohdalla merkittävintä lienee se, mitä se pitää ulkonaan: ihana piha täynnä tutkailtavaa! Minulle ei oikein vierailulla selvinnyt, ketkä Hirvitalolla majailevat, mutta siellä oli mahdollisuus osallistua esimerkiksi vaatekaappia koskeviin seinäkirjoituksiin. Vastapäätä taloa on Pispalan kirjastotalon galleria, jossa oli para-aiheinen näyttely (para-paroista en olekaan koskaan nähnyt taidetta tehtävän) ja aika viihtyisä tunnelma.

Seuraavaksi talsimme PauHouseen, Pispalan taidetyönyhteisöön. Hurmaava talo, josta poistuin pikaisesti sen jälkeen, kun huomasin, että vieraita kuvataan kahdellakin eri videokameralla. Jossakin talon arkistoissa on nyt siis liikkuvaa kuvaa minusta peittämässä kasvot käsilläni ja kirmaamassa ulos ovesta. Hienoa!

Ja koska reittimme oli määrä kulkea harjun yli niin monta kertaa kuin mahdollista (kevään ensimmäinen lämmin päivä – sekoittaahan se jo suuntavaistonkin) kävelimme taas portaita ja päädyimme Pyynikin Trikoon tiloihin. Tuollaiset taiteilijatyöhuone-esiintymät saavat minut aina haaveilemaan tilasta, jossa voisin kirjoittaa taiteilijoiden keskuudessa (siitä seuraisi varmasti jotain mahtavaa, annan itseni ajatella niin kauan kuin sellaista tilaa ei ole). Työtiloja Trikoolla riittää, ja niihin kurkisteleminen oli kuin joulukalenterin luukkuja olisi availlut.

Poistuessamme vastaantulija suositteli Juha Merran ateljeeta Mariankadulla, ja sitä kautta sitten. Taiteilija jaksoi kertoa työtavoistaan ja teoksistaan, vaikka tässä vaiheessa lienin unenomaisessa taideähkyssä, enkä tainnut vastailla hänelle mitään järkeenkäypää. (Kannattaisi ehkä suunnistaa polkupyörällä, jotta saisi käydyksi lyhemmässä ajassa vähän enemmän kohteita. Tosin suunnittelemisestakin voisi olla apua. Nyt päivä meni uusien paikkojen tutkailuun enemmän kuin taiteilijoiden kanssa juttelemiseen, mikä hiukan harmittaa.)

Päivän hankinta oli Aglaia Designin pähkinöistä tehty koru (ennen kuin järkeistän seinätilani, en hanki yhtään ripustettavaa teosta; en pidä järkevänä hankkia taidetta varastoon, kotona sen on näyttävä).

Sen pituinen se.