Suljetut: Mikko Metsähonkala (Laikku, studio)

Mikko Metsähonkala: WALDEMAR STENIUS (1870-1922). Kulttuuritalo Laikku (Tampere) 7.3.–29.3.2020.

–

Kalenterissani lukee tänään: käy Laikussa. Olin suunnitellut vierailua Mikko Metsähonkalan näyttelyyn Kulttuuritalo Laikun studiossa. Siellä on esillä Metsähonkalan näyttely kuvitteellisesta arkkitehdista Waldemar Steniuksesta.

Laikku tiedottaa: ”Näyttely sisältää Steniuksen elämäkerran, päiväkirjamerkintöjä, arkkitehtuuripiirroksia, muotokuvia sukulaisista ja ystävistä, luonnoksia ja fantasiakuvia sekä pieniä viitekuvia aikakauden arkkitehtuurista ja taiteesta luomaan viitekehystä hänen toiminnalleen.”

Tämä kuulostaa lähes kirjalta, ja toivonkin, että tämä kaikki vielä ilmesty kirjana. Metsähonkalan piirroksista on nimittäin ilmestynyt kirjojakin, joista omassa hyllyssäni on lyhyitä tekstejä ja kuvitteellisen historian kuvituksia sisältävä Toisaalta.

Olen ihastunut Metsähonkalan piirroksiin, jotka näyttävät ikivanhoilta. Niiden värimaailma taittuu seepiaan kuin paperi olisi tummunut vuosien ja vuosisatojen myötä.

Laikun näyttelystä löydän verkosta vain kaksi kuvaa.

Yksi on Pirkanmaan menoinfossa. Kuvassa on art deco -henkinen holvikaari, joka on yhtä aikaa valtava puunrunko.

Toinen löytyy Aamulehdestä (juttu on tilaajille, mutta kuva näkyy). Kuvassa on kuvitteellinen Tampereen paloasema. Rakennus on kaunis ja jykevä, ja tuo mieleen Lars Sonckin suunnitteleman Johanneksen kirkon (eli Tampereen tuomiokirkon).

Kuvittelen, että Laikun näyttelyssä olisin pysähtynyt joka ikisen piirroksen eteen ja oivaltanut niistä aina jotakin uutta. Olisin huokaillut niiden kauneutta.

Metsähonkalan ajatuksiin voi tutustua tästä Laikun vuoden 2018 näyttelyn aikaan tehdystä haastattelusta.

EDIT: Sain kuulla, että teoksista on jo olemassa kirja! Sitä saa ostaa nyt Kulttuuritalo Laikun kahvilasta.

EDIT 2: Koko kulttuuritalo Laikku on suljettu, eli kirjaakaan ei sieltä saa.

*

Kirjoitan koronapandemian takia suljetuissa museoissa ja gallerioissa tällä hetkellä vailla yleisöä olevista näyttelyistä. Myös yleisö on suljettu nyt väliaikaisesti ulos taidenäyttelyjen maailmasta. Tavoittelen taidekokemusta ilman, että pääsen näkemään teoksia; yritän täyttää tyhjyyttä, kun meiltä juuri nyt puuttuu niin paljon.

Satumaailman pölyiset nurkat (Näyttely: Metsähonkala)

Mikko Metsähonkala: Toisaalta. Pääkirjasto Metso (Tampere) 23.11.2013 saakka. (Näyttelyyn ei ole pysyvää linkkiä, mutta selatkaa vaikka tästä kirjaston tapahtumia.)

–

Mikko Metsähonkalan teokset näyttävät kauempaa Rudolf Koivun satukirjakuvituksilta. Läheltä yksityiskohdat paljastavat kieroutuneen, surrealistisen maailman.

Näyttelyssä kerrotaan, että Metsähonkalan ”sarjakuvia” (eivät nämä mielestäni ole sarjakuvia, ihan vain kuvia) on julkaistu Helsin Sanomien Nyt-liitteessä. Nytin lukijoille kuvat siis ovat tuttuja, mutta toki nyt seinällä ne ovat isommassa koossa.

Jo pelkät kuvat ovat riemastuttavia. Ne ovat kuin tehtäviä, joissa pitää etsiä viisi virhettä. Satumaailmassakin on omat hanslankarinsa ja pölyiset nurkkauksensa. Joku siivoaa sankaritöiden jäljet.

Sitten löysin kuvatekstit (kuten huomaatte, en yleensä lue mitään vaan ryntään suoraan kuvien pariin, aina!) jotka lisäävät kuviin tarinallisen syvyyden. Ne ovat hauskoja ja hämmentäviä. Käy ilmi, että Godot ilmestyy sittenkin paikalle, ja että avoautossa pois huristava nainen on Lumikki, joka varasti kääpiöiden timantit.

Pidän tästä maailmasta. Tästä kertomisen tavasta. Pimeyttä voi lähestyä kauniisti ja hellästi, hosumatta.

(Pahoittelen kuvan huonoa laatua.)