Pyhä Anna ja viivakoodi

Puolilehti.fi:ssä on kritiikkini Kirsi Karppisen näyttelystä Pizza Renaissance (Galleria Kapriisissa (Hämeenpuisto 25, Tampere) 26.11.- 28.12.2014.)

 

Näkemisen näkemistä (Näyttely: Alapuro)

ANNA ALAPURO: grafiikkaa. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 28.11.-17.12.2014.

–

Anna Alapuron Mänttä-sarjat ovat näkemisen näkemistä. Alapuro kertoo meille, mihin hänen huomionsa kiinnittyy. Tällaistahan se on: portaiden ritilä, liikennemerkki, tapetti ja rautatien raide ovat ärsykkeinä samanarvoisia. Me teemme joistakin niistä itsellemme merkityksellisempiä kuin toisista.

Alapuro käsittelee näitä visuaalisia ärsykkeitä kauniisti. Pelkistetyt kuvat toimivat erityisen hyvin seinänkokoisina ripustuksina. Kuin kulkisi kaupungissa.

Samalla kuvissa on jotakin mainosmaista. Kirkas, huomion kiinnittävä kuva, jossa ei ole mitään liikaa, vangitsee. Kuvarykelmän edessä on positiivinen ongelma, kun ei tiedä, mihin katseensa malttaisi antaa pysähtyä.

(Opin juuri, että italialaiset kaupungit tekevät ihmiset onnellisiksi, koska kaupungista voi nauttia kävelyvauhdilla. Kaupungit, joiden ärsykkeet on tehty autolla ohittamista varten (suuria, räikeitä, hajuttomia), eivät tee ihmisiä onnellisiksi. Alapuron grafiikka on kävelyvauhtia. Ehkä jopa vähän hitaampaa, nautiskelu-norkoiluvauhtia.)

Muut näyttelyn teokset ovat kuin graffiteja, merkkejä kädenjäljestä enemmän kuin katseesta. Palaan aina takaisin Mänttä-kuviin, ei voi mitään, vaikka kiinnostavia jälkiä niissä muissakin on, toistuvia lintuja ja koukeroisia viivoja.

Jumi-ttaa-jumi-ttaa-jumi-ttaa (Näyttely: Järvi)

Anne Järvi – ​Lähtöön 59 sekuntia. Galleria Katko (Kapriisi, Hämeenpuisto 25, Tampere) 26.11.-28.12.2014.

–

Aika hyvä ehdokas elämäni pisimmiksi kahdeksi minuutiksi: Anne Järven videoteos Järjestys. Taustaäänenä on ihmisten hälinää, ja videolla puheenjohtaja hakkaa nuijaa pöytään. Tasainen rytmi toistuu identtisenä läpi videon.

Jouduin poistumaan huoneesta kesken. Sen verran tiukasti rytminen hakkaamisen ääni nakertelee tiensä sisään aivoihin.

Järven neljän videon kooste käsittelee toistumista ja jumiutumista. Heti seuraava video, Game Over, kuvaa Tetristä, jossa ei voi voittaa. On niin turhauttavaa seurata sopimattomien palikoiden putoilua, että käsiä alkaa pistellä.

Käsinpiirretyt animaatiot ovat ihanaa katsottavaa. Lyijykynän jälki värisee ja hohtelee kuvien vaihtuessa toisiksi.

Niinkin yksinkertainen video kuin kohti nollaa kuluvat sekunnit kellossa vangitsee. Odotan jotakin, vaikka osaan ennustaa, ettei mitään odotettavaa ole.