ANNA ALAPURO: grafiikkaa. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 28.11.-17.12.2014.
–
Anna Alapuron Mänttä-sarjat ovat näkemisen näkemistä. Alapuro kertoo meille, mihin hänen huomionsa kiinnittyy. Tällaistahan se on: portaiden ritilä, liikennemerkki, tapetti ja rautatien raide ovat ärsykkeinä samanarvoisia. Me teemme joistakin niistä itsellemme merkityksellisempiä kuin toisista.
Alapuro käsittelee näitä visuaalisia ärsykkeitä kauniisti. Pelkistetyt kuvat toimivat erityisen hyvin seinänkokoisina ripustuksina. Kuin kulkisi kaupungissa.
Samalla kuvissa on jotakin mainosmaista. Kirkas, huomion kiinnittävä kuva, jossa ei ole mitään liikaa, vangitsee. Kuvarykelmän edessä on positiivinen ongelma, kun ei tiedä, mihin katseensa malttaisi antaa pysähtyä.
(Opin juuri, että italialaiset kaupungit tekevät ihmiset onnellisiksi, koska kaupungista voi nauttia kävelyvauhdilla. Kaupungit, joiden ärsykkeet on tehty autolla ohittamista varten (suuria, räikeitä, hajuttomia), eivät tee ihmisiä onnellisiksi. Alapuron grafiikka on kävelyvauhtia. Ehkä jopa vähän hitaampaa, nautiskelu-norkoiluvauhtia.)
Muut näyttelyn teokset ovat kuin graffiteja, merkkejä kädenjäljestä enemmän kuin katseesta. Palaan aina takaisin Mänttä-kuviin, ei voi mitään, vaikka kiinnostavia jälkiä niissä muissakin on, toistuvia lintuja ja koukeroisia viivoja.
Nokkonen 
Posted by Tarja Laine on 12 joulukuun, 2014 at 4:00 pm
Kiitos oivaltavasta arviosta! Tuollaista merkitykselliseksi tekevää katselua olen juuri harrastanut Bremenissä. Seinämaalauksia, veistoksia ja muuta katutaidetta siellä on suorastaan uuvuttavan paljon valokuvattavaksi. Bremen on myös oiva esimerkki jalkaisin valloitettavaksi paikaksi.- Alapuron näyttelyyn suuntaan pikapikaa.
Posted by RJ on 12 joulukuun, 2014 at 4:58 pm
Olen itse käynyt Bremenissä suunnilleen vain kääntymässä, mutta se seinämaalausten määrä on tosiaan ihan uskomaton. Ja millaisia maalauksia! Loistava kaupunki.