Posts Tagged ‘Tampere’

Elina Ruohonen: Behave Nicely #Evolution Laws

Elina Ruohonen: Behave Nicely #Evolution Laws



Elina Ruohosen teoksissa seikkailee hellyttäviä ja pelottavia eläimiä. Myös ihmisissä on jotakin kesyttämätöntä, joka tuntuu välillä uhalta.

Pleksille maalatut teokset kiiltävät ja heijastavat ympäristöään. Valo leikkii väkisinkin värikkäillä pinnoilla.

Näyttelyssä pysähdyn mustan pantterin eteen. Teos on värikäs ja siinä tapahtuu paljon. Menee tovi ennen kuin huomaan kaiken: tuolla on palmuja, tuolla seisoo vinttikoira. Pinkin ja kirkkaanvihreän onnistunut liitto tuntuu kätkevän muitakin yksityiskohtia. En osaa nimetä maasta törröttäviä sylintereitä, enkä tiedä, puhkeaako kuvapinta pantterin takana kukkimaan.

Eläin kävelee päättäväisesti, ja on jo ojentamassa tassuaan ulos kuvasta. Vaikka taustan karkkivärit tekevät siitä vaarattoman oloisen, eläimen oikea luonto paljastuu, kun katsoo sitä silmiin.

Teosten iloisuus yhdistettynä vaaran tuntuun herättää katsomaan toisenkin kerran. Tällainen ihminen on: kävelemässä iloisesti pantterin ateriaksi, kunhan ansa on kauniilla väreillä kuorrutettu.

Elina Ruohonen: Futuurissa, vol. 2. Galleria Saskia (Tampere) 3.4.-21.4.2021.

Sanna Kananoja: HALKAISTUT MAISEMAT. Taidekeskus Mältinranta (Tampere) 13.2. – 2.3.2021.

Sanna Kananoja: Vuori

Sanna Kananoja: Vuori

Sanotaan se heti alkuun: minulla on heikkous vuoristomaisemiin. En kiipeile niissä, mutta haluan nähdä niitä.

Mältinrannan näyttelyssä on useita Kananojan vuoristomaalauksia. Vuori on niistä suurin, se täyttää näkökentän.

Kuvan vuori ei ole korkea, enemmänkin se näyttää suurelta kivenlohkareelta. Ehkä Vuori-nimi on lapsen näkökulma? Suuren kiven ihanuus tulee joka tapauksessa ilmi kaikesta tässä teoksessa.

Maalauksessa on houkutteleva valo. Kivi ei näytä esteeltä vaan on täynnä jalanpaikkoja ja tarttumispintoja. Tekee mieli rikkoa arki ja kiivetä vähän ylemmäs.

Läheltä katsominen kannattaa. Maalauksen pinta paljastaa valumia, herkkiä pieniä kasvien lehtiä ja akvarellia muistuttavaa pintaa.

*

Sanna Kananoja: HALKAISTUT MAISEMAT. Taidekeskus Mältinranta (Tampere) 13.2. – 2.3.2021.

Aura Saarikoski: HARMAASKAALA. Taidekeskus Mältinranta 13.2. – 2.3.2021.

Aura Saarikoski: 65 askelta harmaaseen maisemaan

Aura Saarikoski: 65 askelta harmaaseen maisemaan

Teos koostuu diaprojektorista, diakuvista ja taustasta, jolle kuvat heijastuvat. Projektorin ääni on miellyttävä, pehmeä kolahdus kolahduksen jälkeen. Kuvissa on hiuksia ja roskia. Kaikki tämä on kai nostalgista, mutta jostain syystä projektori tuntuu ajankohtaiselta. ”Nyt”, se sanoo. Aina uudelleen ”nyt”.

Kuvista muodostuu hidas animaatio, jossa ihminen kävelee pois ja luokse. Keskityn jokaiseen kuvaan. Harmaan sävyissä on levollista viipyä. Aika pysähtyy, kunnes taas nytkähtää yhden ruudun verran.

*

Aura Saarikoski: HARMAASKAALA. Taidekeskus Mältinranta 13.2. – 2.3.2021.

Timo Vuorikoski: Venezia. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 29.1.-17.2.2021

Timo Vuorikoski: Salute iltapäivän helteessä.

Timo Vuorikoski: Salute iltapäivän helteessä.

Näyttely on matka Venetsiaan. Italian valo! Ennen kuin kävin itse Italiassa, en ihan ymmärtänyt sitä valoa. Nyt osaan katsoa, ja löydän sen Vuorikosken maalauksista.

Näyttely rakentuu hetkille. Ihmiset on kuvattu kesken liikkeen, kesken eleen. Taustat ovat väriläikkiä, impressioita. Hetken kuvia ovat myös maalaukset juuri aukeamassa olevista nupuista.

Ja sitten ovat nämä maisemat. Vaikka pääosassa onkin rakennus, tunnen, että oikea kohde on ollut valo ja – vaikkei sitä voikaan tallentaa- kuuman iltapäivän tuoksu.

Vuorikoski tuo Italian pieninä ikkunoina galleriaan. Hänen teoksissaan on keveyttä, jollaista ei voi valokuvata. Se vaatii pitkää kohteen kanssa vietettyä aikaa ja kykyä nähdä kaiken hälinän keskeltä maiseman ydin.

*

Timo Vuorikoski: Venezia. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 29.1.-17.2.2021.

KARI VEHOSALO. Sara Hildénin Taidemuseo (Särkänniemi, Tampere) 6.2.-23.5.2021.

Kari Vehosalo: Suomenhevonen II

Kari Vehosalo: Suomenhevonen II

Kari Vehosalon näyttelyssä toistuu piiloutuminen; pimeyteen ja peitteisiin kääriytyminen. Tummista kuvista on välillä vaikea erottaa kuva-aihetta. Joskus kuvan esine tai henkilö on peitetty muovilla tai kankaalla. Meille jäävät vain ääriviivat.

Hevonen on helppo tunnistaa kuvasta, vaikkei sitä näe. Ja kuitenkaan kuvassa ei ole hevosta. Maalaus on pelkkä pinta, pelkkä uskomattoman kauniisti maalattu, hevosen peittävä kangas.

Sama tapahtuu muotokuvissa: vaatteiden alla ei ole ihmistä. Taiteilija ei maalaa kuvaan ensin ihoa ja pue sille sen jälkeen vaatteita. Ja jos maalaisi, mihin hän lopettaisi? Pitäisikö sisäelimetkin maalata? Verisuonet?

Suomenhevonen II kertoo maalaustaiteesta sekä kuvan ja katsojan suhteesta. Maalaus antaa minulle vihjeitä ja minä kuvittelen hevosen. Mutta onko mitään hevosta koskaan ollutkaan? Onko edes taiteilija kuvitellut kuvaan hevosta, vai onko hän pukenut pressun rautalankamallin tai lelun päälle? Kuka tietää, mitä katson, kun katson tätä maalausta?

Kari Vehosalo: Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously)

Kari Vehosalo: Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously)

Monessa Kari Vehosalon maalauksessa on savuinen värimaailma ja hämmentävä tunnelma. Osittain tuntuu siltä, että astun huoneeseen ja näen jotakin, mitä minun ei kuuluisi nähdä. Toisaalta ihmiset huoneessa/näyttämöllä/maalauksessa ovat hekin usein kuin vain puoliksi läsnä – lasittunein silmin he katsovat tyhjyyteen tietämättä ehkä itsekään, miksi ovat osallisina tapahtumissa.

Maalauksessa Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously) on kaksi nuorta. Tai ehkä he ovat sama mies kahtena eri olentona, kahdessa eri ajassa? Miehen vartalon läpi kasvaa puu ikään kuin hän olisi ilmestynyt toisesta ulottuvuudesta paikkaan, johon ei olisi kannattanut ilmestyä.

Kaksoisolentotematiikka toistuu näyttelyssä. Kahdet miltei identtiset kasvot tai takaraivot rinnakkain, luonnottomassa suhteessa toisiinsa, herättää kuvana kauhua. Tämän maalauksen miehet eivät niinkään kauhistuta kuin ihmetyttävät. Mitä he katsovat? Seisovan miehen ruumis näkyy kahdesta eri kulmasta yhtä aikaa, ja ymmärrän katsovani peiliin. Kuva katkeaa makaavan miehen säärien kohdalta. Maailma on konkreettisesti kaksi yhtä aikaa.

KARI VEHOSALO. Sara Hildénin Taidemuseo (Särkänniemi, Tampere) 6.2.-23.5.2021.

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto

58373293_10156724540584748_683416093787684864_oRunouutisia: runoteokseni Grand plié sai eilen Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Lisää kirjasta sen julkaisijan, Puru-kollektiivin sivuilta.

Aamulehden uutinen aiheesta.

Aivan kuin kaikki olisi ohi (Näyttelyt: Mikael Pohjola & Anssi Törrönen)

Mikael Pohjola: Natural Forces ja Anssi Törrönen: Maalauksia. Taidekeskus Mältinranta (Kuninkaankatu 2, Tampere) 16.2.-5.3.2019.

IMG_0736

Mikael Pohjola: Harm’s Swift Way

Mikael Pohjolan maalaukset ovat pieniä tarinoita. Niihin on ryhmitelty ihmettelyn ja löytämisen hetkiä. Maailmojen yllä leijuu outo tunnelma, vähän niin kuin aivan pian kaikki olisi ohi (mutta me emme vain vielä tiedä sitä).

Maalauksissa on luonnontieteellistä estetiikkaa. Ihminen avataan ja hänen sisälleen katsotaan. Perhonen räpyttää siipiään ja koko maailma muuttuu.

Myös jokin maalausten pinnassa tuo mieleen vanhat lunnontieteelliset kirjat. Avattu ihminen on kuvattu vähän kankeasti, tiedettä tekevät valkopartaiset miehet, joilla on pyöreät silmälasit.

En voi sanoa, että näyttely riemastuttaa – tunnelma on alakuloinen ja vieraannuttava. Mutta kierroksen jälkeen tuntuu, kuin olisi lukenut jonkin todella paksun kirjan jostakin kaukaa ajasta. Saanut kiinni jostakin, jäänyt etäiseksi jostakin.

IMG_0742

Anssi Törrönen: Nimetön

Anssi Törrönen on kuvannut anatomisilta näyttäviä, lihallisia elementtejä läheltä. Tuntuu kuin katsoisin kuvia väärästä kulmasta: jos vain kiertäisin taualun toiselle puolelle, kuva varmasti asettuisi, ja hahmottaisin, mitä se esittää.

Esittämisen ajatus on tietenkin päälleliimattu. Voin yhtä hyvin vain katsoa. Mutta aivot alkavat selittää: tuolla näkyy pala kesätaivasta, tuossa on kaksi toisiinsa kietoutunutta, kankaaseen verhottua ihmistä.

Sormimaiset, luumaiset, lihamaiset ja ihomaiset pinnat muodostavat suurikokoisia maisemia. Näyttely velloo ympärilläni ilkikurisesti. Jospa vain tietäisit, se sanoo, ja verhoaa itseään vähän lisää.

 

 

Lauantaina luen koko Grand plién

IMG_20180104_103254
Luen runoteokseni Grand plién kannesta kanteen lauantaina 1.12. klo 14. Lukeminen sisältyy Runoalueeseen, joka on koko viikonlopun Tampereen Tarinatehtaalla (entinen Rulla). Odotan lukemista innolla, tule ihmeessä kuuntelemaan!

Sieltä saa toki myös ostaa Grand plién niin halutessaan. Kirja löytyy helposti myös Puru-kollektiivin kautta.

Värin totuutta (Näyttely: Paula Puikkonen)

Paula Puikkonen: Barokin lumoissa. Galleria Koppelo (Kauppakatu 14, Tampere) marraskuun ajan 2018.

IMG_20181108_113831

Paula Puikkonen: Leikkisästi.

Paula Puikkosen näyttely on vahvojen värien ja tunnetilojen maailma. Maalausten nimet ovat kuin katsomisohjeita: Leikkisästi, Viehkeästi, Nopeasti.

Näyttely on täynnä eräänlaisia yleisviittauksia taidehistoriaan. Vaikken osaa nimetä tiettyä teosta, josta juuri nuo puttot ovat peräisin, siivekkäät, pyöreät pikkulapset ovat hyvin tuttu aihe.

Taiteilija ei etsi viivan realismia vaan värin ja tunteen totuutta. Vahvat väripinnat rytmittyvät viitteellisillä viivoilla, joista voi lukea hahmoja. Varsinkin näin pimeään vuodenaikaan näitä maalauksia tekee hyvää katsoa.

Maailman ihme (Näyttely: Johansson & Savolainen)

Vappu Johansson ja Metta Savolainen: 2πr akvarelleja ja grafiikkaa. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 12.–31.10.2018.

IMG_20181027_181229

Vappu Johansson: Universum.

Vappu Johanssonin ja Metta Savolaisen yhteisnäyttelyyn valitsemat teokset ovat samasta maailmasta. Jopa niin, että meni hetki hahmottaa kummankin oma kieli. Ensin kaikki vaikutti saman tekijän kuvalliselta ajattelulta, mutta sitten koodi alkoi avautua.

Näyttely liikkuu avaruudellisessa ja matemaattisessa maailmassa. Kuvissa on sekä geometrisia muotoja että erilaisia aaltoja ja Möbiuksen nauhoja. Teoksissa kuvallistetaan todellisuutta, jonka mallintamiseen tavallisesti käytetään numeroita ja yhtälöitä. Samaan aikaan tämä todellisuus on kuitenkin hyvin konkreettista. Aurinko liikkuu tietyssä kaaressa taivaankannen halki, ja auringonpimennys on yhtä aikaa myyttinen ja tieteellisesti tutkittu tapahtuma.

Kokonaisuus on rauhoittava niin kuin ihmistä suuremmat asiat parhaimmillaan ovat. Planeetat liikkuvat, aurinko nousee ja laskee. Ääniaallot kulkevat ilmassa.

Samalla tavalla omaa rataansa kulkee ihmisaisteille liian pieni maailma. On hiukkasia ja atomeja, ja kaikki toimii.

Tässä yhteydessä mikä tahansa yksittäinen teos voi lähettää liikkeelle hurjia ajatusprosesseja. Esimerkiksi Johanssonin erivärisistä ympyröistä koostuva Time is a Flat Circle spekuloi ajan ulottuvuuksilla ja saa varsin rajatuilla kuvallisilla keinoilla ajan avautumaan edessäni.

Koko näyttely on kuin perusta, jolle ladotaan teos teokselta uutta tietoa ja teorioita. Kuva kuvan jälkeen muuttuu aivoissani ajatuksiksi ja käsitteiksi. Koko maailma tuntuu samaan aikaan ihmeeltä ja luonnonlakien konemaiselta toiminnalta.

IMG_20181027_181252

Metta Savolainen: Lunar Eclipse.