Jertta Ratian näyttelyn maalaukset eivät ole esittäviä eivätkä abstrakteja. Esittävyyden raja kiinnostaa monia taiteilijoita, ja tällä rajalla myös Ratia työskentelee.
Eivät ole esittäviä: Maalauksissa on kerroksia, värejä, paksua maalipintaa. Maalauksissa näkyy niiden tekijän läsnäolo siveltimenliikkeinä ja suuntina. Suoraa yhteyttä reaalitodellisuuteen ei ole, ja saman kuvan voi tulkita monin eri tavoin. Tuo on rapu! Ei, se on maisema!
Eivät ole abstrakteja: Maalauksissa on maisemia, joissa on jotakin hyvin todellista. Erilaisissa valoissa vuorenrinne voi hohtaa violettina tai keltaisena, ja pilvenreuna voi olla loistavan punainen. Värivalinnat ovat hetkellisiä näkyjä, jotka eivät milloinkaan toistu tämänkaltaisina.
*
JERTTA RATIA: Korkean kaipuu. GALLERIA JOELLA (Läntinen Rantakatu 21, Turku) 11.2.-7.3.2021.
Näyttely on matka Venetsiaan. Italian valo! Ennen kuin kävin itse Italiassa, en ihan ymmärtänyt sitä valoa. Nyt osaan katsoa, ja löydän sen Vuorikosken maalauksista.
Näyttely rakentuu hetkille. Ihmiset on kuvattu kesken liikkeen, kesken eleen. Taustat ovat väriläikkiä, impressioita. Hetken kuvia ovat myös maalaukset juuri aukeamassa olevista nupuista.
Ja sitten ovat nämä maisemat. Vaikka pääosassa onkin rakennus, tunnen, että oikea kohde on ollut valo ja – vaikkei sitä voikaan tallentaa- kuuman iltapäivän tuoksu.
Vuorikoski tuo Italian pieninä ikkunoina galleriaan. Hänen teoksissaan on keveyttä, jollaista ei voi valokuvata. Se vaatii pitkää kohteen kanssa vietettyä aikaa ja kykyä nähdä kaiken hälinän keskeltä maiseman ydin.
*
Timo Vuorikoski: Venezia. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 29.1.-17.2.2021.
Kari Vehosalon näyttelyssä toistuu piiloutuminen; pimeyteen ja peitteisiin kääriytyminen. Tummista kuvista on välillä vaikea erottaa kuva-aihetta. Joskus kuvan esine tai henkilö on peitetty muovilla tai kankaalla. Meille jäävät vain ääriviivat.
Hevonen on helppo tunnistaa kuvasta, vaikkei sitä näe. Ja kuitenkaan kuvassa ei ole hevosta. Maalaus on pelkkä pinta, pelkkä uskomattoman kauniisti maalattu, hevosen peittävä kangas.
Sama tapahtuu muotokuvissa: vaatteiden alla ei ole ihmistä. Taiteilija ei maalaa kuvaan ensin ihoa ja pue sille sen jälkeen vaatteita. Ja jos maalaisi, mihin hän lopettaisi? Pitäisikö sisäelimetkin maalata? Verisuonet?
Suomenhevonen II kertoo maalaustaiteesta sekä kuvan ja katsojan suhteesta. Maalaus antaa minulle vihjeitä ja minä kuvittelen hevosen. Mutta onko mitään hevosta koskaan ollutkaan? Onko edes taiteilija kuvitellut kuvaan hevosta, vai onko hän pukenut pressun rautalankamallin tai lelun päälle? Kuka tietää, mitä katson, kun katson tätä maalausta?
Kari Vehosalo: Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously)
Kari Vehosalo: Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously)
Monessa Kari Vehosalon maalauksessa on savuinen värimaailma ja hämmentävä tunnelma. Osittain tuntuu siltä, että astun huoneeseen ja näen jotakin, mitä minun ei kuuluisi nähdä. Toisaalta ihmiset huoneessa/näyttämöllä/maalauksessa ovat hekin usein kuin vain puoliksi läsnä – lasittunein silmin he katsovat tyhjyyteen tietämättä ehkä itsekään, miksi ovat osallisina tapahtumissa.
Maalauksessa Young Adults IV (Two Distant Events Happening Simultaneously) on kaksi nuorta. Tai ehkä he ovat sama mies kahtena eri olentona, kahdessa eri ajassa? Miehen vartalon läpi kasvaa puu ikään kuin hän olisi ilmestynyt toisesta ulottuvuudesta paikkaan, johon ei olisi kannattanut ilmestyä.
Kaksoisolentotematiikka toistuu näyttelyssä. Kahdet miltei identtiset kasvot tai takaraivot rinnakkain, luonnottomassa suhteessa toisiinsa, herättää kuvana kauhua. Tämän maalauksen miehet eivät niinkään kauhistuta kuin ihmetyttävät. Mitä he katsovat? Seisovan miehen ruumis näkyy kahdesta eri kulmasta yhtä aikaa, ja ymmärrän katsovani peiliin. Kuva katkeaa makaavan miehen säärien kohdalta. Maailma on konkreettisesti kaksi yhtä aikaa.
Nokkonen löytyy nyt Instagramista: @nokkonen_taidekritiikki.
Taidekritiikkien kirjoittaminen blogiin on käynyt välillä työlääksi, minkä vuoksi blogi on ollut toisinaan pitkilläkin tauoilla. Kokeilen kritiikkien lyhempää muotoa Instagramissa, jonne kirjoitan yksittäissitä teoksista. Julkaisen samat tekstit myös täällä.
Nokkonen 