Menneisyys tai ihan yhtä hyvin tulevaisuus (Näyttely: Kenttä)

Ari Kenttä: Kaukokaipuu. Pääkirjasto Metso (Tampere) 25.11.–7.12.2013.

–

Wou. Metson yläkerran näyttelyt vaihtuvat tiuhaan! Kahden viikon näyttely, mutta hei, ehdin näin näyttelyn viimeisenä päivänä vielä kirjoittaa siitä (minun pitäisi alkaa opetella käyttämään kalenteria).

Ari Kenttä. Maalauksia.

Istuin kirjaston kahvilassa teellä, ja katselin paikaltani avautuvaa maisemaa (ks. kuva oikealla, maalauksen nimi on Koneasema I). Siitä tuli mieleeni jollain tapaa Magritte, vaikka eihän (te nyt siellä ajattelette) tuossa maalauksessa ole mitään surrealistista. Magrittessa on kuitenkin minulle ollut aina kyse rauhallisesta tunnelmasta, jonka rikkoo jokin miltei fyysisenä tuntuva aavistus uhasta. Tässä Kentän maalauksessa on jotakin samaa, ahtautta ja avaruutta yhtä aikaa.

Teen juotuani kävin läpi näyttelyn loputkin teokset. Taiteiijan tyylien vaihtuvuus ensin hämäsi minut luulemaan, että esillä on monen tekijän töitä. Niin meidät on totutettu taiteilijan yhtenäiseen ääneen (tai näyttelyn temaattisuuteen).

Kentän ihmiskuvat ovat kivan venyviä ja vanuvia. Sellaisia alienmaisia silmiä, ja klassisemmissakin ihmiskuvissa hyvin voimakkaita piirteitä. Muutenkin pidin näistä esittävämmistä maalauksista enemmän kuin abstrakteista, vaikka kaikissa maalauksissa on jokin samankaltainen tunne tulevaisuudesta. Utopia? Dystopia? Keskiaikaisen linnanneidon näköinen (mistä minä tiedän, miltä linnanneidot näyttivät) nainenkin on kuin ikkuna tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen.

En osaa selittää tätä. Ehkä se vastapäisen seinän kuva sata vuotta vanhasta sukeltajanasusta TAI ihan yhtä hyvin futuristisesta avaruuspuvusta sekoitti aikakäsitykseni täysin. Ripottelin kuvat aikajanalle noin vuoteen 3000.

Puolilehtiuutinen

Totinen pahvilaatikko.

Tänään ilmaantui ilmoille Puolilehden taideblogilista: http://www.puolilehti.fi/blogilista/, josta tunnen iloa. Jos haluatte ilmoittaa blogejanne sinne, ilmoittakaahan ihmeessä osoitteeseen blogilista@puolilehti.fi. On varsin todennäköistä, että sieltä vastaan minä, joka sitten suurta iloa tuntien lisään bloginne listaan.

Puolilehden sivut ovat muutenkin uudet. Jos mietitte, miksi minä niitä mainostan kun en koskaan mitään mainosta, niin siksi että liityn vähän asiaan.

Olen kuitenkin hyvä jakamaan persoonallisuuteni moneen osaan, joten Nokkonen päivittynee yhtä epätahtisen tahtisesti kuin tähänkin asti. (Kritiikki on suuri rakkauteni (ah, tiedän miten aneemiselta se kuulostaa (en olisi itsekään uskonut, mutta sellaista rakkaus on)) ja Nokkonen on toinen kotini (tai kuinka mones blogini tämä nyt onkaan).)