Henrietta Lehtosen piirustusnäyttely on täynnä yllättäviä ja surrealistisia piirustuksia. Samea maljakko ei ole kuvista erikoisimmasta päästä, vaan näyttää ensisilmäyksellä melko arkiselta. Sitten maljakossa erottuu kala.
Maljakkoon ei ole nostettu ruusuja, tulppaaneja tai muita leikkokukkia. Esille ovat päässeet jonkinlaiset luonnonkasvit, joista toinen on ehkä jo vähän nuupahtamaan päin. Ja sitten siellä ui se kala.
Maljakko vaikuttaa yritykseltä säilöä kokonainen luontokokemus. Mikä siellä järvenrannassa oli parasta? No ne vesikasvit ja pikkukalat! Otetaan kaikkia vähän mukaan kotiin ja ihaillaan niitä!
Kuva tuo mieleeni muiston lapsuudesta, jossa oli ihan tavallista yrittää pitää sammankonkutua elossa ämpärissä. Enää en saa kiinni tästä tarpeesta omistaa ja ottaa luontoa mukaan. Eihän se sammakonkutukaan hengissä selvinnyt (mutta siihen aikaan ojissa oli vettä ja kaikkialla sammankonkutua. toisin on nykyään).
Elävien olentojen spontaani irrottaminen ympäristöstään johtaa vääjäämättömästi niiden nuupahtamiseen. Miten kalan käy? Pääseekö se koskaan takaisin kotijärveen?
*
Henrietta Lehtonen: Naamapiirustuksia. Galleria Saskia (Tampere) 7.1.-26.1.2022.
Nokkonen 