Posts Tagged ‘Ismo Jokiaho’

Taivaan tuntu (Näyttely: Jokiaho)

Ismo Jokiaho: Women Who Run with Testicles. Galleria Ronga (Rongankatu 1 C 9, Tampere) 5.10.-24.10.2013.

JokiahoEn ymmärrä Ismo Jokiahon näyttelyn nimeä, mutta eiköhän sen ole tarkoituskin hämmentää. Sen sijaan pidän siitä, miten näyttely on ripustettu Rongaan. Kun ensin on katsellut huoneellisen teoksia seinillä, saa vastaansa yllätyksen: maalaukset, joissa ihminen näyttää putoavan kankaalta toiselle käytävän katosta lattiaan.

Jokiaho on maalannut ihmisiä kuutioihin, mutta teema laajenee. Nyt itse kankaista tulee ruutuja, joiden klaustrofobisissa rajoissa miehet pullistelevat. Välillä kuutiot hajoavat viivoiksi kankaalle, ja miespolo pääsee astumaan tutusta tilastaan ulos.

Maalauksissa on taivaan tuntua, rajattomuutta, mikä on aika hieno saavutus, kun ottaa huomioon miten tiiviisti rajattuja ihmiset niissä ovat.

(Taiteilijan blogi: Dazzling Genius.)

Mainokset

Magiaa! (Näyttely: 7 Boheemia)

Seitsemän Boheemia galleria Rongassa (Rongankatu 1, Tampere) 18.8.2011 saakka.

CaritaBerg_TaivaanJaMaanValillaSeitsemän Boheemia? Rongan näyttelyssä on neljän taiteilijan teoksia. Mutta matematiikasta viis, ei tätä kannattane tässä pohdiskella.

Seitsemän Boheemin näyttely on tunnelmaltaan sininen, vedenalainen ja maaginen. Taivas, kuinka rakastankaan Carita Bergin valokuvia (valokuvia? teosluettelossa lukee: ”pigmentti ja vaha kankaalle”; en tiedä, mitä se tarkoittaa)! Sarjamaisissa teoksissa lapsi saa sudenkorennon siivet ja liike puhkaisee tanssijan, kunnes tanssija suostuu uuteen liikkeeseen. Nautin kuvien jäykkyydestä, siitä yllätyksestä, että täydellinen kivettyminen voi olla alku paljon suuremmille asioille kuin näennäinen liike ja säntäily.

Katrin Havia (jonka näyttelystä kirjoitin viime kesänä, että ”Tekisi mieli kurkistaa jo seuraavan kulman taa, jonnekin vielä kesyttömämpään.”) ei anna tilaisuutta toistaa arviotani. Havian uudet kuvat vedenalaisista asioista ovat valoltaan lempeitä, mutta täynnä toisen maailman tuntematonta kauhistuttavuutta. En tarkoita, että kuvat olisivat pelottavia, tarkoitan, että ne ovat selvästi kuvia maailmasta, jota en tunne. Luulen, että suudelman antava merihevonen on söpöintä, mitä voi vastaan tulla, mutta samalla aavistan, että kussakin maailmassa on tummat pohjavirtauksensa, jotka vain tuossa maailmassa asuva voi tuntea.

RaijaPullinen_MidsummerNight2Havian kuvien kanssa samaa maailmaa ovat Raija Pullisen taianomaiset karuselli- ja maailmanpyöräkuvat. Nyt ollaan maanpinnalla ja meille tutussa maailmassa, mutta silti: ainaisessa hauskuuttamisessa on myös jotain tuntematonta. Nautin myös kuvan Midsummer night 2 magrittemaisuudesta – maiseman päällä on maalaus maisemasta; rannaton meri saa rajat, kun sen maalaa.

IsmoJokiaho_VaeltajaNäyttelyn neljäs taiteilija on Ismo Jokiaho, jonka selkeistä, ihmisten sanattomaan viestintään keskittyvistä maalauksista pidän paljon (kävi muuten niin, että kävellessäni näyttelystä kotiin huomasin, että liikennemerkkien ukkelit alkoivat saada Jokiahon maalausten miesten persoonallisuuksia).  Ja sitten jotain aivan muuta: Vaeltaja on utuinen maalaus, josta erottuu yksi etäinen ihmishahmo. Ja vasta tämän nähdessäni tajuan, että päitään yhteen hakkaavien ukkojen sisällä on myös tällaista, oranssin utuista. (Tällaista määrittelemätöntä rauhaa on myös Jokiahon mustepiirroksissa, joita katselin maaliskuussa).

Näyttely on kokonaisuus ja sellaisena hyvä. Minulla on usein jotenkin ongelmia galleria Rongan tilojen kanssa (esim. käytävässä on vaikea katsella teoksia), mutta tämä näyttely istuu sinne kuin… hanska käteen!

(PS Pahoittelen kuvien tavallistakin suurempaa käyttökelvottomuutta. Sumo Paint, jolla kuvia yleensä leikkelen ja liimailen, ei toimi tänään, ja olen liian laiska etsimään jotakin toista netissä toimivaa kuvankäsittelyohjelmaa (vihjeitä otetaan vastaan).)

Elämästä, vaivattomasti (Näyttely: Jokiaho)

Ismo Jokiaho: Kuvasta kuvaan, teoksesta toiseen Galleria TIETO:ssa (Hallituskatu 9, Tampere) 28.3.2011 saakka. Galleria on TIETO-kirjakaupan alakerrassa.

Tiesin etukäteen, että pitäisin Ismo Jokiahon maalauksista. Sen verran olen seuraillut taiteilijan blogia ja sinne ilmaantuneita teoskuvia. Mutta tiedättekö, minulla ei ollut aavustustakaan, että Tampereella on tuollainen TIETO-galleria! Astelin Hallituskadulle, etsin kirjakaupan ja totta tosiaan, siellähän on alakerrassa loistava galleriatila. Mukavaa, kun kaupungista löytyy tällaisia salaisuuksia. Mistä tahansa voi päästä minne tahansa.

Samankaltainen löytämisen ilo kohtasi minua galleriassa, kun olin yhtäkkiä Jokiahon maalausten keskellä. Tuollaiset pieniltä ja kirkkailta vaikuttavat kuvalliset oivallukset miellyttävät minua. Ja jos nyt haluaa kliseisesti sanoa, niin kätkeytyyhän pieniin oivalluksiin suuria totuuksia.

Minusta on ihanaa, kun taiteilija ikään kuin astuu taaksepäin ja katsoo koko taidetta etäämpää. Toteaa, että ah, nytpä laitankin teokseni päähenkilön roikkumaan tuolta taulun yläreunasta. Myöntää, että maalaus on oma, rajattu maailmansa, jossa voi tehdä ihan mitä tahansa. Sellainen on piristävää.

Toisaalta juuri tämä, että myöntää maalauksen rajojen sisäpuolisen maailman itsenäisyyden (ja samalla leikinomaisuuden), johtaa siihen, että maalaukset näyttävät kertovan elämisen kokemuksesta. Maalaus pääsee kertomaan ovelasti hyvin samaistuttavista tunteista ja kokemuksista.

Maalausten kirkkaita oivalluksia seuraa näyttelyssä sarja mustepiirroksia (vai -maalauksia?). Mustavalkoisten töiden kädenjälki on uskomattoman kaunista ja vaivatonta. Aiheet tulevat idästä: jousen virittävä soturi, kumartava munkki. (En saanut näistä, lasin alle turvaan laitetuista teoksista yhtään kuvaa, jossa en olisi itse heijastuksena mukana, mutta taidehan tietysti kannattaa muutenkin mennä aina itse katsomaan.)

’Vaivaton’ on hyvä sana kuvaamaan näyttelyä kokonaisuudessaan. Katsojana on mukava olla näin luotettavissa käsissä; ei tarvitse pelätä taiteilijan puolesta, että mitähän kulman takaa tulee eteen, saakohan hän viestinsä puskemaan kankaan läpi minuun asti. Tämä oli fyysisesti rentouttava kokemus.