Posts Tagged ‘museo’

Pitkäniemen sairaalamuseo

Pitkäniemen sairaalamuseo, Linna-rakennuksessa, avoinna sopimuksen mukaan. Pitkäniemen Linna, 33800 Pitkäniemi.

sam_5374Pääsin tutustumaan Pitkäniemen sairaalamuseoon eli vuonna 1900 rakennetun mielisairaalan historiaan. Tuolloin sairaalaa onkin rakennettu runsaasti: Pitkäniemeen valmistui 28 rakennusta neljässä vuodessa. Alueella oli rakennusvaiheessa jopa oma tiilitehdas ja 700 työntekijää. Museo on perustettu, kun sairaala täytti 75 vuotta.

Rakennukset ovat arkkitehti Magnus Schjerfbeckin toimiston käsialaa. Ulkoapäin kaikki on samankaltaista, vaaleaa ja klassista. Museo toimii Linnassa, entisessä sairaalan ylilääkärien asunnossa, joten se on ainoa rakennus, jonka sisäpuolella kävin. Opaskierros oli kattava ja informatiivinen, vaikka arkkitehtuuri- ja taidepuoli jäikin ymmärrettävästi sairaalahistoriaa vähemmälle.

Linnassa kyllä on taidetta. Enimmäkseen seinillä on ylilääkärien muotokuvia, mutta muutakin taidetta on. Sairaalassa hoidettavana olleilla tateilijoilla kun ei aina ollut rahaa maksaa hoidostaan, ja tällöin maksuksi kelpuutettiin taideteos. Varsin kiinnostava tapa kerätä taidekokoelmaa (sen kun pääsisi joskus penkomaan läpikotaisin!) sam_5391

Kauniita yksityiskohtia rakennuksessa ovat art deco -tyyliset kattomaalaukset ja yhä toimivat, ylelliset kaakeliuunit. Itse sairaalamuseossa hilpeyttä (ja kauhua) herätti mm. päänmittauslaite, jolla on tutkittu, sopivatko potilaan päänmuodot jonkin mielisairauden mittoihin.

Alue on kaunis ja täynnä erikoisiakin kasveja. Ainut idylliä rikkova nykyajan turhake on ohi paahtava moottoritie, jonka äänet kuuluvat paikoin puutarhaan.

Sairaalamuseoon on pääsy vain sopimalla käynnistä etukäteen.

Helsingin yliopistomuseo

Helsingin yliopistomuseo (Snellmaninkatu 3). Epävakauden museo 31.8.2013 saakka.

EpavakaudenMuseoJoskus kesän alussa tein Keskisuomalaiseen gallupin: kyselin taiteilijoilta heidän lempimuseoitaan. Maija Holma kertoi Helsingin yliopistomuseosta, josta en ollut kuullutkaan, ja kehui mm. museon portaita.

Niin kovasti museoon halusin, että vaikka se oli käyntipäivänäni poikkeuksellisesti suljettu (mikä jotenkin sopi kuvioon, onhan museossa meneillään näyttely nimeltä Epävakauden museo), menin sinne uudelleen seuraavana päivänä. Museoon oli yllättäen vapaa pääsy, ja museo oli yllättävän suuri.

Epävakauden museo 

Alimmassa kerroksessa oli vaihtuva näyttely, nyt siis 31.8. saakka Epävakauden museo. Näyttely oli erilainen kuin mikään koskaan ennen näkemäni. Aluksi en edes tiennyt, mitä siellä pitäisi katsella tai lukea. Seinään oli kirjoitettu Daniil Harmsin lyhyt tarina, mikä oli sinänsä plussaa, koska pidän Harmsista kovasti. Lisäksi eri puolilla salia oli tuolien päällä ruutuvihkoja, joihin oli käsin kirjoitettu eri tieteenalojen epävakaita teorioita ja historiaa. (Toisten käsialaa on raskasta lukea, mutta luen silti aina mieluummin käsialaa kuin fonttia.)

Näyttely on niin tiukka paketti, etten oikein tahtoisi poimia sieltä teoksia irralleen. Seinällinen kuvia ja määritelmiä erilaisista mielenterveyshäiriöistä. Meditaatiovideoita. Monivalintalomakkeita.

Ajattelin näyttelyssä, että jos yliopisto olisi yhtään sellainen, kuin tämä näyttely antaa olettaa, yliopistossa olisi mahtavaa. (Sen sijaan koen, että yliopisto on kirjekurssi, jossa luetaan kirjoja yksin kotona, eikä kukaan koskaan tule haastamaan ajatteluani. Minulle yliopiston tarjoama kuva tieteestä ei ole epävakaa vaan nimenomaan liian vakaa monoliitti. Mutta se ei kuulu tähän.)Kivet

Kiviä

Koska museo on yliopiston, täällä on juuri sitä luokittelua ja määrittelyä, jota Tampereen Kivimuseossa en liiaksi kohdannut. Ihan parhaita ovat puusta veistetyt mallinnokset erilaisista kidemuodoista.

Kivet ovat mahtavia. Vai tiesittekö muka, että oikeissa olosuhteissa katinkulta kiteytyy täydellisen kuution muotoon? Ajatelkaa nyt: täydellisiä kuutioita, joita voi kaivaa esiin!

Vanhat vitriinitkin ovat kauniita, näyttelyesineitä sinänsä.

Lääketiedettä & opiskelijaelämääTah

Seuraavat huoneet perehdyttivät minut tahtomattanikin tarkasti hammaslääketieteen historiaan ja lastentauteihin, röntgenkuvausten varsin vaaralliselta näyttäneeseen alkutaipaleeseen (hyvissä kenkäkaupoissa asiakas sai otattaa jaloistaan röntgenkuvat kengissä, niin että nähtiin, sopiiko kenkä) ja sen sellaiseen.

Ylin kerros museossa esittelee opiskelijaelämää (poliittista aktivismia lähinnä), taideopetusta (mallista piirtämistä yms.) ja muuta yliopiston menneisyyttä (mahtipontisia muotokuvia).

Niin, ja ne museon portaat! Jestas sentään. Yhtenä yksityiskohtana kerrottakoon, että portaissa on tähdenmuotoisia aukkoja, joista valo pääsee läpi, kun portaita katsoo alhaalta ylöspäin. Mutta se on pientä – portaissa riittää yksityiskohtia löydettäväksi.

Tampereen Kivimuseo

Tampereen Kivimuseo (Metson alakerrassa, Hämeenpuisto 20).

UkkosenmuniaOlin kuullutkin, että Tampereella on loistava Kivimuseo. Ja sellainen se on! Taannoiset kokemukseni Bochumin kaivosmuseosta kirkkaina mielessäni odotin jotakin sen kaltaista: luokituksia, tieteellisiä analyysejä, pieniä kiviä riveissä nimilappujen alla.

Ei ollut sellaista. Kivimuseo luottaa runsauteen ja elämykseen. Vitriinien täyttämissä huoneissa on niin paljon toinen toistaan hämmästyttävämpiä kiviä, että puolessa tunnissa sain pääni sekaisin. Jouduin poistumaan katsomatta kaikkea, koska en vain enää kestänyt sitä. Ihme toisensa jälkeen! Dinosauruksenmunia! Fossiileja! Hiekkaruusuja! Ukkosenmunia (kuvassa)!

Simpukoita ja koralleja (Venuksen kampoja, rahana käytettyjä simpukoita…) ehdin vain vähän vilkaista, kun jo oli pakko sulkea silmät. Menen jatkamaan museoon tutustumista toiste.

Museossa saa koskea melkein kaikkeen. Infotekstit ovat laadultaan vaihtelevia, paikoin aika kotikutoisiakin, mutta se ei haittaa; kivien tietoa voi imeä itseensä katsomalla, koskemalla, tuntemalla, vähän haistamallakin.

Museokauppakin on omituisuudessaan mahtava. Dinosauruksen jätöksiä, haluatko? Minulle, puidenrakastajalle, kesän kohokohta oli löytää kaupasta noin 40 miljoona vuotta vanhan puunlehden fossiili. Se on nyt yöpöydälläni antamassa perspektiiviä. Ai, eivätkö unelmani ole vielä toteutuneet? Ai, oliko tänään huono päivä? Katsotaanpas: tämä fossiili on ollut planeetalla 40 miljoona vuotta, ja se tulee olemaan ties kuinka monta tämän jälkeenkin. Minä vain vierailen maailmassa, jonka nämä fossiilit omistavat.

(En saa kivistä tarpeekseni. Sattumalta, tietämättä että kävelisin sielläkin huoneisiin täynnä kiviä, menin pari päivää Kivimuseon jälkeen Helsingin Yliopistomuseoon. Kirjoitan siitä ihan oman tekstinsä justkohta.)