Suljetut: Natalia Goncharova (Ateneum)

Natalia Goncharova. Ateneum 27.2.2020 – 17.5.2020.

Ajattelen Ateneumin taidemuseota. Sitä ulko-ovea, joka on niin raskas, että sen väliin melkein jää. Pyörivää väliovea, joka tuntuu olevan ihan väärässä talossa; ei tänne kuuluisi tällaista. Ajattelen lipunmyyntiä ja lokeroita, joissa – tuolla on yksi vielä vapaana! – voi säilyttää reppunsa ja takkinsa museokäynnin ajan.

Mietin, miksen käynyt jo helmikuun lopussa tässä Natalia Goncharovan (1881-1962) näyttelyssä. Nyt se voi olla liian myöhäistä, riippuen kevään tapahtumista ja poikkeusoloista.

Olen nähnyt kuvia näyttelystä ainakin Instagramissa. Ilahduin niiden geometrisuudesta ja väreistä. Ajattelin, että tuollaisen näkemisestä saa energiaa, tuonne minä haluan mennä.

Nyt olen kotona.

Luen Ateneumin sivuilta: ”Natalia Goncharovan (suom. Gontšarova) rohkea ja innovatiivinen tuotanto vaikutti aikalaisiinsa ja ylitti 1900-luvulle ominaiset taiteenväliset rajat. Näyttely keskittyy taiteilijan innovatiivisimpaan kauteen 1900-luvun alusta 1920-luvulle, jolloin hän inspiroi yhtä lailla Venäjän kuin Länsi-Euroopan kokeellisia taiteilijoita. Näyttelyssä nähdään yli sata teosta, joihin kuuluu paljon maalauksia, mutta myös kuvituksia, pukuja, lavastusluonnoksia ja balettitaltiointeja.”

Lavastusluonnoksia! Balettitaltiointeja! Kuinka haluaisinkaan nähdä ne kaikki.

Wikiartin sivulta löytyy 66 kuvaa Gontšarovan teoksista. Niiden nimet ovat sivulla englanniksi, joten pahoittelen, että käytän englanninkielisä käännöksiä.

Katsokaapas vaikka tätä: Airplane over train (1913). Kuinka hieno futuristinen näky! Tekniikka ja liikenne muuttaa maailmaa. Pysyykö kukaan vauhdissa mukana? Lentokone ja juna sulautuvat yhteen, yhdeksi modernin, matkailevan maailman kuvaksi.

Nyt kun matkustamista on rajusti rajoitettu, teos sisältää uudenlaista tulevaisuudenuskoa. Vielä me palaamme todellisuuteen, jossa julkiset kulkuvälineet avaavat meille koko maailman.

Värit ja liike; niistä Gontšarovan maalaukset rakentuvat. Kissoista tulee kullankeltainen pyörre, josta voi erottaa korvia ja kynsiä. Metsä on kuin toiselta planeetalta, sen aggressiiviset, terävät rungot miltei lävistävät kankaan.

Ja sitten on tällaisia ihmeellisiä, hauraita ihmisiä kuin teoksessa Spanish Dancers (1918). Romanttisia pitsimekkoja, taivutettuja käsivarsia. Vaikka maalaus on hyvin kubistinen, siitä näkee, että taiteilija tietää, miten tanssijat liikkuvat. Ihmisruumiin syvä tunteminen kuultaa tyylittelyn läpi.

Näistä maalauksista todellakin saa energiaa. Niihin on talletettu liikettä, joka näyttää purskahtavan millä hetkellä tahansa ulos raameistaan. Gontšarovan taide on kuin äärimmilleen jännitetty jousi. Nuoli lentää katsojaan, läpäisee hänessä jotakin.

*

Kirjoitan koronapandemian takia suljetuissa museoissa tällä hetkellä vailla yleisöä olevista näyttelyistä. Myös yleisö on suljettu nyt väliaikaisesti ulos taidenäyttelyjen maailmasta. Tavoittelen taidekokemusta ilman, että pääsen näkemään teoksia; yritän täyttää tyhjyyttä, kun meiltä juuri nyt puuttuu niin paljon.

One response to this post.

  1. Posted by Tarja Laine on 18 maaliskuun, 2020 at 12:32 pm

    Kuvataidetta sanoitettuna, välittyi kauniisti. Tuli hyvä mieli🌿

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: