Heräteostoksia ja puheensorinaa (Eli: kävin taidemessuilla)

TaidemessutKuten eilen lupasin, kävin tänään Tampereen taidemessuilla. En tiennyt, mitä odottaa, joten sikäli en tiedä, vastasiko tapahtuma odotuksia. Se on kuitenkin sanottava, että oli tosi hauskaa. Taiteilijat olivat kauhean sosiaalisia, ja minulle tultiin juttelemaan jokaisella osastolla, jolle pysähdyin. Ei tullut tunnetta, että täällä minä harhailen yksin suuressa taidemaailmassa.

Taiteilijat tekivät taidettakin paikanpäällä. On aina hienoa päästä näkemään teosten taakse, syntyprosessiin. Jukka Rintalan työnäytöksen aikana tulin ajatelleeksi teoksen valmistumista. Mistä tietää, että teos on valmis? Minä kun olin jo tunnin verran katsellut yhtä Rintalan maalausta, että jopas on hieno, suuri teos, ja näytöksen aikana taiteilija maalasi sen ihan toisenlaiseksi. Tällaista tapahtunee työhuoneilla joka päivä, mutta minä olisin varovaisuudessani julistanut teoksen valmiiksi jo puolivälissä.

TaideraatiOhjelmaa seurasin sen verran, että kuuntelin taideraadin kokonaan. Raadissa istuivat tänään Jukka Rintala (muotitaiteilija), Arto Rastas (keittiömestari), Sofia Vikman (kansanedustaja) ja Johanna Pirttilahti (tv-kuuluttaja). Raati oli leppoisan rento tapa keskustella taiteesta. Pidin erityisesti keskustelun vetäjästä, kuvanveistäjä Ilkka Virtasesta, joka ei malttanut olla kertomatta teoksista omia näkemyksiään raatilaisten puheenvuorojen välissä. Näin ollen taiteen edessä ei pönötetty eikä pelätty, että sanotaan jotain tyhmää, vaan Virtasen johdolla päästiin keskustelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä. Puheenvuorot olivat hauskoja, mielipiteet kaikkea väliltä ”tämä ei anna sielulleni mitään” – ”Suomen marraskuussa tämä korvaisi kirkasvalolampun!” (Kuvassa raati arvioi Päivi Sompin teosta Appelsiinipuiden vartija, josta näkyy yksityiskohta valkokankaalla. Vaikka kuvassa näkyy tyhjiä penkkirivejä, vakuutan, että yleisöä oli paljon selkäni takana.)

En mennyt messuille lainkaan ostoaikeissa (edellinenkin taidelainaamon teos on vielä osittain maksamatta), joten yllätin itsenikin kun tartuin tiukasti Merja Tanhuan teokseen enkä suostunut poistumaan ostamatta sitä. Ja tajusin asian, jota ei taidelainaamosta ostaessaan tajua: taiteilijalta itseltään ostaminen on tosi hienoa. On hieno hetki, kun sanoo ”minä tykkään tästä niin paljon, että minun on pakko saada tämä” ja taiteilija näkee, millaiselle ihmiselle hänen teoksensa menee.

Nautin suuresti siitä, että tunnelma oli rento ja lämmin (vaikka messuhallissa oli tosi, tosi kylmä!) eikä tullut yhtään sellainen olo, että ollaan taiteen pyhäkössä. Kiitokset tunnelmasta kuuluvat kaikille taiteilijoille ja muille osastojen vahdeille, jotka jaksoivat puhua messuvieraille vielä viimeisenäkin messupäivänä. Messut oli myös rakennettu siten, että kolkko halli ei tuntunut kolkolta. Oli lapsille omia osastoja, veistoskatu jne. Tapahtuma saakoon jatkoa, tämä oli kivaa.

Mainokset

One response to this post.

  1. Ehdin viihtyä taidemessuilla liian lyhyen tovin, mutta olen samaa mieltä kanssasi: rento ja lämmin tunnelma, helposti lähestyttäviä taiteilijoita ja tila oli luotu toimivaksi. Vaikka käytävillä oli välillä vähän tungosta, toimi se minusta hyvin juuri tunnelman luojana: ”sorry, ai sä oletkin taiteilija itse” 🙂 )

    Merja Tanhuan töihin kannattaa tosiaan ehdottomasti tutustua. Hän on pitkälinjan ammattilainen jonka töistä löytyy niin taitoa, tunnetta kuin herkkyyttäkin! Myös Helinä Hukkataipaleen performanssi oli ajatuksia herättävä ja hauska. Ehdottomasti haluan tulla jatkossakin Taidemessuille!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: