VIIVI NIEMINEN — KULTATYTTÖ JA MUITA JUTTUJA & IINA ESKO — METAMORPHISM. Galleria Rajatila (Hämeenpuisto 10, Tampere) 12.2.2013 saakka.
–
Viivi Niemisen näyttely on kuvien ja tekstien kokonaisuus. Kuvissa on paikka, joka vaikuttaa yleissuomalaiselta mummolalta (seinällä on kello, jollainen on mummolassani sekä pylvään päässä kipsikoira, jollainen oli toisessa mummolassani). Teksteissä on sellaisia juttuja kuin mummo, joka antaa lapsenlapselle tupsun omia hiuksiaan ja sukulainen, joka punkkaa mummolan nurkissa poltettuaan äitinsä talon.
Kuvissa minua häiritsee niiden tuttuus. Pureeko tämä mummolaromantiikka? Ei ihan minuun ainakaan tällä hetkellä. On toki aikoja, jolloin kaipaan mummolaa (ja tietysti olen sitä ihmistyyppiä, jolla on mummolasta muistona kipsinen kissa ja keltaoransseja kippoja, joista syötiin 1980-luvun alussa vohvelinmuruja).
Näyttely on kulttuurihostoriallinen kooste mummolaan liittyviä kuvia ja tarinoita, ja koska meillä kaikilla on omat tarinamme ja kuvamme, tämä on tuttua mutta samalla vähän (anteeksi vain) yhdentekevää. Miksi minua pitäisi kiinnostaa jonkun toisen mummola?
Teksteissä on absurdismia, josta kyllä tykkään. Eikä kuvissakaan mitään vikaa ole. Vika on itse asiassa varmaankin siinä, että mummolani ovat rakentuneet täysin samalla aikakaudella Niemisen kuvaaman mummolan kanssa. Tulee etäisyyttä, muttei tule tarpeeksi etäisyyttä. En osaa kokea näitä kuvia.
Alakerrassa on Iina Eskon neulanreikävalokuvia, joissa kaupunkimaisemat hajautuvat kerroksittaisiksi, kaleidoskooppimaisiksi kuviksi. Alakerrassa on yhtä aikaa muitakin näyttelyvieraita. Yksi heistä sanoo: ”Hän pystyy luomaan kauneutta.” Siihen voin kyllä yhtyä.
Mukavaa, miten jostakin teollisuusaleesta kasvaa pyramidi tai kerrostalot alkavat näyttää avatulta filmirullalta. Uusi puskee vanhaa alta pois, kuin hammas kasvaisi ikenestä esiin.
Nokkonen 