Posts Tagged ‘Tarleena Öhman’

Nykivä liike (Näyttelyt: Harju, Isaksson ym.)

Kristina Isaksson: maalauksia; Liisa Harju: maalauksia; Galleria Katko: so happy / so sad. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 6.11.-1.12.2013.

HarjuAloitetaan Liisa Harjusta: hänen kauniinvärisissä maalauksissaan huivipäiset naiset elävät arkista elämää. Lidlin keltainen muovikassi sointuu hienosti ruskeaan mekkoon.

Huivit ovat keino identifioida ihminen, mutta voisivatko ne taiteessa olla pelkkää pintaa? Miten elävästi huivi heilahtaa tuulessa. Miten istuttaa huivi sävy sävyyn syystakin kanssa.

Harjun maalauksissa ei ole minkäänlaista yhteiskuntaa, uhkaa tai päälleliimattuja odotuksia. Naiset kulkevat tyhjässä tilassa. Naiset juttelevat keskenään.

En osaa nähdä maalauksissa mitään poliittista. Poiskääntyneet huivipäiset naiset ovat kuin Suomi-filmeistä.Isaksson

Kristina Isakssonin luontokuvat ovat rajuja liikkeen hetkiä. Kaksi yöperhosta lähestyy toisiaan uhkaavasti veden yllä. Maisema muuttuu horisontin laidassa punaiseksi räjähdykseksi. Peura lumisessa metsässä saa eteensä leveällä siveltimellä sudittua mustaa.

Peuroista/hirvistä ja harmaan pitsisestä pinnasta sain ensin mielikuvan Pia Feinikin kaltaisesta maailmasta. Isakssonin maalaamistavassa on kuitenkin jotain synkkää, villiä ja rikkonaista. Maisema ei ole maisema vaan tunne – mitä ihmisen sisässä on, jos hän näkee horisontin loistavana punaisena?

Alakerran videotaidetilassa on monen tekijän yhteisnäyttely. Muotia vaikuttaa olevan videokuvan veivaaminen edestakaisin (lähes jokaisessa teoksessa on tätä samaa nyintää). Weckman

Videot ovat lyhyitä ja kuvakieleltään helppotajuisia. En tarkoita, etteikö teoksiin sisältyisi paljon pinnanalaista maailmaa, vaan että katsellessaan tietää, mitä katselee. Se on ihan mukavaa.

Erityisellä kauhulla seurasin Sanni Weckmanin Lay me down -teosta, jossa nainen makaa yksin pimeässä järvessä ja erityisellä riemulla Tarleena Öhmanin Tonight sleeps lionia, jossa nykivä liike kehittyy tamppaavaksi tanssiksi asti.