Posts Tagged ‘sairaala’

Toivo-sammakon valtakunnassa

Koska puolilehti.fi-verkkolehti on ajettu alas, alan siirtää lehteen kirjoittamiani juttuja omista arkistoistani tänne. Järjestys on satunnainen, ensimmäiseksi pääsee Toivo-sammakko Taysin sairaalatiloissa. (Rajaan nämä puolilehden arkistojuttujen kuvat alla näkyvällä tavalla otsikon kera, joten ne erottuvat tuoreemmista jutuistani jo ensisilmäyksellä.)

toivo

Markku Salo: Veden tarinoita (valmistunut 2015). TAYS Munuaiskeskus ja infektio-osasto, E-rakennus.

Tampereen yliopistollisen sairaalaan uudessa E-rakennuksessa taide on istutettu tilaan jo sen suunnitteluvaiheessa. On luotu neljän kerroksen läpi kulkevia valokuiluja, joissa taideteosten maailma jatkuu kerroksesta toiseen, on tehty syvennyksiä, joihin lasiteokset pääsevät vitriineihin seinien sisäpuolelle, ja on luotu aukkoja aulojen ja portaiden välille niin, että teoksia voi katsella joka suunnasta.

Markku Salon kiveä, lasia ja terästä yhdistelevät teokset muodostavat kokonaisuuden, joka sitoo koko nelikerroksisen rakennuksen yhteen. Tietää heti, missä on, kun näkee Veden tarinoiden jatkuvan kerroksesta toiseen (eikä tämä ole vähän sanottu, kun on kyse niinkin labyrinttimaisesta rakennusten yhdistelmästä kuin suuri sairaala).

Teokset ovat tosiaan vesiaiheisia, mutta vain viitteellisesti. On ihanaa, että laitoksissa on usein luontoaiheista taidetta (varsinkin, jos ikkunoistakaan ei ole oikein luontomaisemia), mutta tähän uuteen, valoisaan rakennukseen eivät perinteiset maisemamaalaukset istuisi. Tarvitaan raikasta tapaa tuoda luonto osaksi taloa itseään.

Täällä luonto onkin läsnä monipuolisesti: alimmassa kerroksessa istuu Toivo-sammakko lumpeenlehdellään, toisessa kerroksessa on Toivon lähde, mystisten metallikasvien villi kasvualusta (ja lähteen reunalle saa istua). Kasvi- ja vesiaiheet jatkuvat erilaisia lasisina pyörteinä, metallisina köynnöksinä ja ikkuna-aukkoina, joista teoksia voi kurkistella kerroksesta toiseen. Vesi luo elämää jopa Tampereen kaupungin kadulta tempaistuun rotvallin reunakiveen.

Sympaattisimmillaan teokset ovat sammakoita, joiden silmiin voi katsoa. Abstraktimmassa päässä on sellaista kuin Lumipalloilmiö, jossa tyylitelty lasinen eläin kantaa selässään kaunista lasipallopyramidia. Kuurankukka-teoksen käärmemäiset lasipyörteet hurmaavat kauniilla muodoillaan.

Koska sairaala ei ole galleria, tuntuu vähän väärältä kävellä käytävillä kamera kädessä ja ihastella teoksia. Kiusaantuneisuuteen ei tosin olisi ollut syytä: sain jopa teoksia käsitteleviä monisteita, kun kerroin, millä asioilla liikun. Siitä huolimatta tämä taide on enemmänkin läsnä sairaalan työntekijöille ja asiakkaille kuin uteliaille taideihmisille – ja hyvä niin. Taiteella on paikkansa, onneksi, myös siellä, missä kriitikot eivät ehkä koskaan käy.