Posts Tagged ‘Raimo Törhönen’

Raimo Törhönen: Nature Morte -verkkonäyttely

Raimo Törhönen: Nature Morte. MABD, verkkonäyttely Facebookissa, 11.-29.3.2020.

Kaikkia näyttelyitä ei ole suljettu. Osa on siirtynyt uuteen muotoon.

Raimo Törhösen Nature Morte -näyttelyyn voi tutustua oululaisen taidegalleria MABD:n Facebook-sivuilla. Teokset on mahdollista nähdä kuvina, vaikkei niitä nyt pääsekään näkemään paikan päällä.

Minulle tämä on hieno uutinen, koska tuskin olisin lähtenyt taidegalleriaan Ouluun. Nyt voin tutustua näyttelyn teoksiin kotona.

Taide ei tietenkään pääse oikeuksiinsa valokuvissa. Teosten koko, katseluetäisyys, niiden esineisyys kaikkine taiteilijan jättämine jälkineen – niitä ei valokuvissa ole. Mutta saan sentään jonkinlaisen käsityksen Törhösen teosten sisällöistä.

Heti ensimmäinen maalaus, Keltamot, pysäyttää. Maalauksessa on kolme keltaista kukkaa. Tausta on hämmästyttävän värinen. Se on suklaanruskearuskea, mutainen. Miten kukat voivat kasvaa tällaisessa ympäristössä? Kukinnot ovat nekin jotenkin paksuja ja tukkoisia. Hentojen varsien päissä ne näyttävät vieraan maailman olennoilta. Hieno maalaus!

Näyttelyssä on arkisia esineitä ja asetelmia. Kaksi kahvimukia. Sitruuna. Kukkakimppu maljakossa. Ne on kuitenkin kuvattu surrealismista vihjailevaan tapaan. Sitruuna levitoi. Kahvimukit pöydällä vaikuttavat orvoilta kulkijoilta jollakin suurella ja autiolla torilla. Persoonalliset päärynät rivissä saavat nekin mielessäni ihmismäisiä luonteenpiirteitä.

Saan teoksista ohuen ajatuksen Magrittesta, jolta raskaidenkin asioiden leijuttaminen kävi kevyesti. Kokonaisuutena näyttely viehättää, vaikka sen toteutus valokuvina Facebookissa on hyvin yksinkertainen ja vähän latistavakin. Ehkä ympäristön arkisuus jopa saa keskittymään teoksiin tiiviimmin.

 

 

Kirja kirjasta, sydän sydämestä (Näyttely: Päivi Pussila & Raimo Törhönen)

Päivi Pussila & Raimo Törhönen: Suljettu kierto. Öljymaalauksia ja veistosinstallaatioita. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 1.9. – 20.9.2017.

IMG_20170906_155359Päivi Pussilan ja Raimo Törhösen näyttely on sellainen, jossa viihdyn. Alati minulle tarjoillaan herkkuja.

Aloitetaan nyt esimerkiksi Päivi Pussilan maalauksista. Ne ovat anatomisia: niissä on aivoja, verisuonia. (Ne ovat myös mahdottomia valokuvata, koska kamerani ei tunnista sinistä sydäntä sinisellä pohjalla.) Ne etsivät ihmisen ydintä.

On aivot. Aivoissa tapahtuu jotakin. Ihminen ajattelee jotakin, tekee jotakin. On jotenkin. Silti aivot näyttävät rauhalliselta massalta, jossa ei tapahdu mitään.

Suurella kankaalla on sininen sydän. Teoksen nimi, Niin pieni ihmissydän on, viittaa siihen, että sydän on aidon kokoinen. Se näyttää suurelta, mutta menen lähemmäs ja vertaan sen kokoa nyrkkiini. Kyllä se taitaa esikuvansa kokoinen olla.

Sen ympärillä on silkka sininen tyhjyys. Sydän se jaksaa, ketään näkemättä, sykkiä ja pitää meitä elossa.

Raimo Törhönen on käyttänyt veistoksissaan kirjoja. Hauskasti nimetty Bibel Babel (kuva) on kirjoista koottu DNA-ketjun näköinen kierre. Viittaus Raamattuun ja ihmisen alkuperään? IMG_20170906_155428

Toiset kirjat on sidottu tai naulattu tai sensuroitu. Niihin liittyy ihmisten nimiä: esimerkiksi Vladimir Putinin kirja on se sensuroitu kappale.

Vallan ja voimattomuuden teemoja Törhönen käsittelee myös suurissa installaatioissaan. Yhdessä aidan sisäpuolella on pieni juna pienillä raiteillaan. Brave, strong nation siellä jatkaa muuriensa sisällä puksuttamista.

Näyttely päättyy yllätykseen. Pussilan maalaussarja Näkevä (kuva ylhäällä) kiertää viimeisen huoneen seinillä. Silmämuotokuvat muistuttavat ajasta, jolloin oli muotia maalauttaa rakkaalleen muotokuva silmästä.

Kaikkialle seuraavassa katseessa on jotakin mustasukkaisen kauheaa, mutta se on toiminut myös rakkaudenosoituksena. Mikäs sen henkilökohtaisempaa kuin oman puolison silmä taskussa.