Posts Tagged ‘Laura Mitchell’

Monta näyttelyä (Näyttely: INTAC)

INTAC: Desire – kaksiteräinen miekka. Nykyaika (Kauppakatu 14, Tampere) 02.–30.4.2016.

INTAC-verkosto toimii seuraavissa korkeakouluissa:

Tampereen ammattikorkeakoulu (Tampere, Suomi)
OCAD University (Toronto, Kanada)
Chung-Ang University (Soul, Etelä-Korea)
BTK University of Applied Sciences and Design (Berliini, Saksa)
Osaka University of Arts (Osaka, Japani)
India National Institute of Design (NID) (Ahmedabad, Intia)

Seison Antonio Giacchettin teoksen edessä, koska teoskuvia näyttelystä ei saa julkaista.

Seison Antonio Giacchettin teoksen edessä, koska teoskuvia näyttelystä ei saa julkaista.

Valokuvakeskus Nykyajan näyttely on tälle päivälle jo toinen, jossa ei saa valokuvata. Olen vanhanaikainen: tahtoisin kirjoittaa taiteesta kuvien kera, näyttää teille, mistä puhun ja kirjoitan.

Nyt puhun ja kirjoitan yhteisnäyttelystä, jonka taiteilijat ovat korkeakoulujen taideopiskelijoita eri puolilta maailmaa. Lopputulos on villi ja runsas. Teokset ovat ryppäitä, joista suurelle osalle olisi voinut antaa koko gallerian. Nyt ryppäät on ripustettu tiiviiksi kennostoiksi omiin nurkkiinsa.

Näyttelyn aiheena on halu, ja sitä on lähestytty (tietysti) yliseksuaalisen kulttuurin kautta, mutta myös esimerkiksi haluna palata lapsuuteen tai haluna saada parempi elämä. Tai jopa obsessiivis-kompulsiivisena tarpeena saavuttaa täydellisyys.

Erityisen samaistuttavia ovatkin nämä Desire for Perfection -teoskokonaisuuden kuvat, joissa halutaan lyijykynistä yhtä teräviä, linnut tavaalle suoriin riveihin ja tomaatit kauniisti lautaselle (taiteilijat: Jeein, Laura Mitchell, Erica Joaquin, Yubeen). Liikuttava on myös ChangKyun Leen ja Jiin Kimin What Makes Me Feel Alive -sarja, jossa on paljon valokuvia esimerkiksi kasveista.

Videoteoksista esimerkiksi Antonio Giacchettin Interactions saa mukaan koko ruumiin ja tunneaistin: kuvissa ihmisiä pidellään ja käsitellään, ja he ovat kuin tahdottomia nukkeja heitä silittävien ja koskettelevien käsien välissä. Ihmistä voi tökkiä ja silitellä, mutta siitä huolimatta pääse vain kiinni pintaan.

Näyttely on, kuten totesin, runsas. Ripustus on ohimenevä ja raikas: valokuvia on teipattu seinille sellaisenaan, ilman kehyksiä. Nämä kuvaukset halun anatomiasta ovat tässä vain hetken.

Kannattaa mennä tutkimaan: vaikka ensin näyttäisi siltä, etteä kuvamäärää ota millään haltuun, se jaksottuu aika hienosti teemoihin. Lajittelutyö on tehty katsojan puolesta, riittää, kun menee ja ottaa vastaan.

PS: Tekijöitä tavattavissa Taidesuunnistuksessa 23.–24.4.2016!