Posts Tagged ‘Jukka Hyytiäinen’

Ytimessä (Näyttely: Kuisma & Hyytiäinen)

Milla Kuisma: Maalauksia ja Jukka Hyytiäinen: Vaeltajat galleria Rajatilassa (Hämeenpuisto 10, Tampere) 24.7.2011 saakka.

Jukka_HyytiainenTulipa kiire kirjoittaa tästä näyttelystä, kun tajusin että se on tänään viimeistä päivää auki! Ja enää noin tunnin! (Pahoittelen tätä aikatauluttomuuttani; tämä on kesän aikana kasvanut ongelmaksi.)

Galleria Rajatilassa on pimeä kellari. Se on pikimusta pieni tila, jossa on helteelläkin viileää. Pimeys sallii kokonaisten maailmojen rakentamisen, siellä taiteilija pystyy luomaan maiseman, johon katsoja uppoaa kuin saippuakuplan sisälle. Pinta rikkuu vasta, kun kiipeää portaita takaisin ylös.

Pimeässä kellarissa on usein hyvin vaikuttavia teoksia. Jopa siinä määrin, että olen nähnyt painajaisia Rajatilan kellarista. Ennakko-odotukseni onkin aina se, että kurkistelen jo portaista näyttelytilaan arvioiden, uskallanko astua sisään. (Naurakaa vain ihan vapaasti.)

Tällä kertaa jäin ovelle tuijottamaan, mutta enemmänkin kyse oli Jukka Hyytiäisen intallaation koskemattomuudesta kuin silkasta kauhusta. En halunnut mennä rikkomaan illuusiota. Katselin teosta kuin pääsisin näkemään sisään ikkunasta, jollaista en tiennyt olevankaan. Tulkitsin jotenkin, että menossa on perheenlisäystä odottavien hirvien ultraäänitutkimus, mutta toisaalta huoneessa saattoi tapahtua ihan mitä tahansa muutakin. Kokemuksen ytimeen kuitenkin nousi tunne siitä, että näkee jotain hyvin, hyvin harvinaista. Mykäksi tekevää.

Milla_KuismaYläkerrassa Milla Kuisman maalauksissakin on luontoa ja surrealistisia näkyjä, jotka yhdistyvät itse tekemiseen. Maailma muuttuu omaksi esimerkiksi niin, että kirjoo ristipistolinnun puun oksalle istumaan tai muuttaa pihapuut käsityömalleiksi. Lapselle mikä tahansa vaatekasa on aarrearkku, josta voi kiskoa esiin kilometreittäin helminauhaa.

Kuisman maalauksissa minua miellyttää sellainen monikerroksellisuus, jota on helppo lähteä purkamaan. Tunnelmista ja merkityksistä saa kiinni (tai ainakin tuntuu siltä), eikä kerroksia ole puskettu toistensa päälle hämärtämään itse ydintä.