Tiivis tarina Muumien historiasta

Tove Jansson ja muumit. Muumimuseo (Tampere-talo, Tampere) 9.8.2017-?

IMG_20170816_203043

Tänään se tapahtui: kävin uudessa Muumimuseossa Tampere-talossa.

Osasin odottaa, etten löydä sitä (olen huono löytämään asioita), joten kun lipunmyynnin jälkeen (se on heti pääovella) jäin seisomaan keskelle aulaa tajuamatta yhtään, minne mennä, en heti hätääntynyt. Lopulta, kun kävelin ees taas ja etsin opastetta, jonka avulla suunnata, näin kauempana seinässä pienen, mustan lätkän, jossa oli valkoinen ääriviivapiirros Muumista. Kun kävelin sitä kohti, museokin löytyi.

Museossa on – piirustusten suojaamiseksi tietysti – varsin pimeää. Siellä on suorastaan synkkää. Valaistuksena on spottivaloja, jotka luovat mustia varjoja jo valmiiksi pimeään, no, pimeyteen.

Museo on monessa huoneessa ja ainakin kahdessa kerroksessa. Voi olla, etten löytänyt kaikkea, koska menetin tilantajuni kun seikkailin siellä hämäryydessä. Mukavana bonuksena museon kokolattiamatto on niin pehmeä, että aloin tuntea lattian keinuvan jalkojeni alla. (Efekti oli todella omituinen. Toivon, ettei muita ala siellä heiluttaa ihan yhtä paljon kuin minua tänään.)

Etsin vasta avautunutta Tove Jansson ja muumit -näyttelyä. Se löytyi ihan museon perältä.

Näyttely on tiukan informatiivinen. Seinätekstit ovat lyhyitä ja napakoita, muutaman lauseen mittaisia. Perusasiat on kerrottu tiiviisti, ja sitten itse asiaan: kuviin.

On hellyttävää ja liikuttavaa nähdä ensimmäisä muumeja. Aluksi Muumipeikko on jonkinlainen signeeraus. Se istuskelee piirrosten nurkassa. Sateisessa kuvassa sillä on oma sateevarjo.

Vähitellen muumeista tulee oma kansansa. Ne saavat näkyvyyttä sarjakuvina ja sitten kirjoina. Eri vuosikymmenten kirjankansia on mielenkiintoista katsella.

Muumeista tulee vähitellen tuote. On Muumi-astioita ja -kankaita (tätä kehityskaarta voi seurata lisää museon kaupassa).

Etukäteen luin uutisia mustista muumeista, joita nyt on ensimmäistä kertaa (?) esillä. Näistä olisin halunnut tietää lisää. Ehkä kukaan ei tiedä niistä sen enempää? On vain muutama maalaus, joissa on mustia, mystisiä muumeja.

Näyttely on kiva, kuvapainotteinen ja helposti lähestyttävä. Vähän tosin häiritsi se, että huoneessa pyöri koko ajan video, jonka ääntä ei päässyt pakoon (on vaikea lukea pitkiä ruotsinkielisiä sarjakuvia seinältä, kun toiseen korvaan tulee suomenkielistä puhetta videolta).

Museo vaikuttaa kokonaisuutena kiinnostavalta, jännittävältä ja maagiselta paikalta. Ainakin lattian alle upotetut miniatyyrit ovat sellaisia, joita en ennen ole nähnyt, ja muutakin kiinnostavaa oli esillä. Jätin suosiolla suuren osan toiseen kertaan, koska tosiaan sain omituiset vibat niistä valoista ja ajattelin, että on paras poistua. (Äänten määrä vähän häiritsi, mutta ehkä siihenkin tottuu, jos museossa viettää pidemmän ajan.)

(Museossa ei saa kuvata, ja kirjoitan tätä klo 20.30, joten en voi lehdistökuviakaan mistään kalastaa. Pahoittelen siis kuvien puutetta.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: