Tampereen taiteilijaseuran luentosarja naistaiteilijoista, osa 6

Mitä lähemmäs naistaiteilijoita käsittelevä luentosarja pääsee nykyaikaa, sitä enemmän on taiteilijoita, joista puhua. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että olen alkanut jäädä joka kerta bussista luentojen jälkeen, koska luennot menevät yliajalle. Ongelma on tietenkin positiivinen: naisia on jäänyt historiaan niin paljon, että heistä on mahdotonta valita ne tärkeimmät.

Tällä viikolla luennon ajallinen rajaus oli modernismi Euroopassa. Päästiin kubismiin (vain vähän naisia), dadaan (niin miesvaltainen liike, että oikeastaan vain Hannah Höch pääsi naisena piireihin) ja esimerkiksi geometriseen abstraktiin, jossa edelleen väitellään Hilma af Klintin asemasta. (Nyt kun kirjoitan tämän näin auki, tuntuu taas siltä, ettei niitä naisia nyt niin paljon historiaan ole jäänytkään.)

Hilma af Klint (1862-1944) maalasi abstraktinsa salaa. Muuta taidettaan hän esitteli yleisölle, mutta abstraktit maalaukset hän piilotti (ja testamenttasi ne pidettäväksikin piilossa ainakin 20 vuotta kuolemansa jälkeen). Hänen abstraktin taiteen uransa on siis kokonaan postuumi, ja sellaiseksi hän sen toivoikin. Maalauksia on ollut viime vuosina esillä monessa paikassa, joten näkyvyyttä ne ovat kyllä saaneet. Mutta edelleen väitellään siitä, ovatko ne taidetta sanan siinä merkityksessä, että niille olisi olemassa taiteellinen perustelu. Af Klint kun itse maalasi ne, koska sai käskyn toisesta maailmasta; ne olivat siis hänelle itselleen jonkinlaisia hengellisiä maalauksia.

Taiteilija ei toki ole aina itse oikeassa teostensa merkityksestä. Mietin tätä, kun luennoitsija kertoi Georgia O’Keeffen (1887-1986) johdonmukaisesti kumonneen väitteet siitä, että hänen kukkamaalauksissaan tai pilvenpiirtäjissään olisi seksuaalisia symboleja. Tietysti taiteilijalla on oikeus kieltää jotkin tulkinnat, mutta voiko hän olla aina oikeassa? Jos suunnilleen jokainen katsoja näkee ainakin osassa kukkamaalauksista viittauksia sukupuolielimiin, voiko kyse olla vain siitä, että jokainen katsoja on kaksimielinen (ja taiteilija itse niin viaton, ettei yhteyttä näe)? Sitä paitsi kukat ovat, tietyllä tapaa, kasvien sukupuolielimiä. Niin että se siitä.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: