Tampereen taiteilijaseuran luentosarja naistaiteilijoista, osa 3

Keskiviikkoiltana Mältinrannassa. Luentoaiheena ovat naistaiteilijat rokokoon ja uusklassismin ajalla. Jään pohtimaan katoavaisuutta:

  • Angelica Kauffmann pohti, ryhtyäkö laulajaksi vai kuvataiteilijaksi. Hän oli lahjakas kummassakin lajissa. -> Ajatelkaa, jos hän olisi valinnut laulamisen. Mitä meillä olisi jäljellä 1700-luvulla eläneestä laulajattaresta?
  • Signeeraamattomat teokset päätyivät helposti miesten nimiin (jos maalaus edusti uusklassismia, siitä tuli David ja niin edelleen). Miksi naiset sitten valitsivat niinkin varman keinon häivyttää itsensä historiasta kuin jättää maalauksensa signeeraamatta? Koska he halusivat peittää sukupuolensa, jottei heidän teoksiaan väheksyttäisi vain siksi, että tekijä on nainen. -> Ajatelkaa: jos meillä ei olisi keinoja selvittää teosten taustaa ja tutkia niiden alkuperää, moni nainen olisi kadonnut historiasta (vaikka heidän teoksiaan on museoissa miestaiteilijoille nimettyinä).

Aina joskus joku kysyy minulta, miksi taidehistoria on tärkeää (nykyään harvemmin, opiskeluaikana sitä kuuli useammin). En osaa irrottaa taidehistoriaa muusta historiasta. Jos taidehistoria pystyy luomaan kuvaa vaikkapa nyt tämän luennon raameissa naisten asemasta (taide)maailmassa 1700-luvulla, miten se olisi vähemmän tärkeää kuin muu historiankirjoitus? Miten sen voisi irrottaa muusta yhteiskuntaa ja ihmisten elämää kuvaavasta tutkimuksesta?

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: