Kauniita virheitä ja kaunista virheetöntä (Näyttelyt: Kati Valkonen; Pirjo Raila; Ada Iivonen; Bloom, Wilt & Fall)

Kati Valkonen: Vastavalossa; Pirjo Raila: Purjeet ja prätkät; Ada Iivonen: Kohtaamisia. Galleria Katkossa Bloom, Wilt & Fall 1. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 27.4.–22.5.2016.

Kati Valkonen: Virheet.

Kati Valkonen: Virheet.

Kati Valkonen maalaa vanhojen teosten päälle uusia kerroksia, kunnes lopputulos on peittänyt entisen kuva-aiheen kokonaan. Tämä selittää Valkosen suurten maalausten ensitunnelman: tunkkaista ja täyttä, ajattelen. Miksi nämä on maalattu näin tukkoon? (Siksi, että jotakin on täytynyt peittää kokonaan.)

Näitä peittomaalauksia on näyttelystä vain osa, mutta ne ovat suuria ja ne tulevat vastaan ensimmäisinä. Niissä on kerroksia ja värialueet tuntuvat säännönmukaisesti valituilta. Mitenköhän tätä parhaiten kuvailisin? Ehkä, kun katson maalauksia, ajattelen, että niistä puuttuu jokin vapaus. Se ei ole vika vaan ominaisuus, kumma tunne, joka teoksista tihkuu.

Valkonen on piilottanut pienemmät, herkemmät teoksensa gallerian kellariin. Ja mitä sieltä löytyykään: lasipurkkeja, joissa on rypistettyjä papereita. Osaan on piirretty kasvot, osassa on kirjoitusta. Kuin hillopurkkeihin säilöttyä, kaoottiseksi sekoitettua elämää.

Pidän lasipurkeista paljon. Rivi kasvoja saavuttamattomissa lasin takana; lasipurkki varjelemassa ohutta paperia, jolle kasvot on piirretty. Näissä on jotakin jännittävää.

Ada Iivonen: Minea-prinsessa Kreetan saarelta.

Ada Iivonen: Minea-prinsessa Kreetan saarelta.

Ada Iivonen kuvaa pastellimaalauksissaan Mika Waltarin luoman romaanihenkilö Sinuhen kohtaamisia eri henkilöiden kanssa. Maalausten värimaailma on loistava. Tummat taustat, joilla värit hehkuvat, luovat heti tunteen sadusta ja mystiikasta.

Teoksista toimivimpia ovat ne tyylitellyimmät. Kun lapsi lasketaan kaislaveneessä Niiliin, maalauksen siniset ja oranssit luovat revontulien kaltaisia räiskeitä tummalle pohjalle. Kreetan saarella venyttelevä prinsessa on orgaanisten vihreiden kankaiden keskellä kuin orkidean kukinto.

Tiukemmin realismissa (jos nyt fiktion kohdalla voidaan realismista puhua) pysyttelevät teokset jäävät hiukan puolitiehen. Hevosista saisi irti valtavasti voimaa ja energiaa, kun antaisi värin ja viivan kuljettaa.

Pirjo Raila: Headlights ja Täysin palvellut.

Pirjo Raila: Headlights ja Täysin palvellut.

Lähestyessäni Pirjo Railan näyttelyä luulen ensin, että luvassa on fotorealistisia maalauksia. Melkin onkin, muttei sentään ihan: taiteilijan kädenjäljen näkee, kun tulee tarpeeksi lähelle. Veneiden puisissa osissa puunsyitä ei ole kloonattu todellisuudesta vaan tilaa on jätetty myös ilmaisulle.

Maalaukset ovat upeita. Niiden raikkaissa väreissä voi aistia veden läheisyyden, vaikka kuvassa olisi vain tiukasti rajattuja yksityiskohtia purjeveneistä. Vierekkäin ripustetut lähikuvat moottoripyörästä ja veneestä yhdistävät maailmat, joissa on hämmästyttävän vähän samaa estetiikkaa: toinen on metallia ja bensaa, toinen nitisevää puuta ja kangaspurjeita.

Kauempaa kuvatut yksinäiset veneet tuovat kokonaisuuteen inhimillisyyttä. Yksinäisten veneiden asennoilla ja alakuloisuudella voi pelata, ja kun samaan maalaukseen laittaa kolme venettä, yksinäisyys poistuu heti.

Näyttely on tiivis kokonaisuus, mutta jokaisessa maalauksessa on paljon innostavia yksityiskohtia. Jonkinlainen hahmoton kaukokaipuukin näyttelyssä syttyy.

SAM_4593

Galleria Katkossa pyörii mystinen videoteos Bloom, Wilt & Fall 1, josta en löytänyt tekijätietoja (mutta varsin usein nämä mystiset teokset aina osoittautuvat vain omaksi kyvyttömyydekseni nähdä niitä tietoja jossain ihan silmieni edessä). Teos koukuttaa musiikilla ja hitaan vääjäämättömästi etenevällä kuvituksella.

Videolla on maalaamisen sivutuotteita: siveltimenjälkiä, maalitäpliä, erilaisia pintoja, joita maali synnyttää. Yhtenäistä ei ole, on vain tämä loputtomalta vaikuttava siveltimenjälkien virta.

Vähitellen tulee tunne, että tässä kelataan nyt läpi ihmistä, skannataan jollakin laitteella varpaista kohti päätä. Viipaloidaan kokemus ihmisestä, katsotaan anatomian sisäpuolelle.

Pidän maalaamisen jäljistä paikoissa, joissa taiteilijat työskentelevät. Tässä on jotakin samankaltaista: kauniita vahinkoja.

(Teos on myös Youtubessa.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: