Maalausmatka (Näyttely: CoMoScA)

Taiteilijaryhmä CoMoScA (contemporary modern scandinavian artgroup): Maarit Björkman-Väliahdet, Nina Caballero, Eila Ekman-Björkman, Veera Pajulahti ja Mari Terkomaa. Galleria Emil (Vanha kirjastotalo, 2. krs, Keskustori 4, Tampere) 9.1.–1.2.2015.

Mari Terkomaa: Kultaista viljaa.

Mari Terkomaa: Kultaista viljaa.

Runsas näyttely, sanon heti alkuun. Taiteilijaryhmä CoMoScA on täyttänyt Galleria Emilin väreillä. Jotenkin hienosti kaikki sopii yhteen tilaan, vaikka välillä on tarjolla surrealismia ja välillä melko abstrakteja töitä – välillä maisemaa, välillä pistemaalausta. Ehkä ne ovat nämä värit, tämä jollakin tavalla iloinen tai lämmin tapa katsoa maailmaa, mikä sitoo kaiken yhteen.

Näyttely alkaa Mari Terkomaan maalauksella Kultaista viljaa, joka sujauttaa minut hienosti mystiseen, vähän keskiaikaiseen tunnelmaan. Tästä sujautuksesta on iloa jatkossakin, koska niinkin erilaiset maisemat kuin Eila Ekman-Björkmanin Linnunlaulu ja Nina Sabina Caballeron Dawn voi helposti lukea samaan maailmaan. Mystistä, kaunista, aidon tuntuista.

Eila Ekman-Björkman: Harakka.

Eila Ekman-Björkman: Harakka.

Eila Ekman-Björkmanin maalauksissa on jotakin satumaista. Ihan vain harakka, ihan vain kukka. Ja kuitenkin. Erityisen hieno on juuri tuo Harakka, jossa koko maisema liukenee linnunväriseksi. Märästä maasta heijastuva sininen on kuin linnunsulista pesussa päässyt väri. Ja maalauksen vanhannäköinen puukehys on täydellinen osa teosta. (Voi, kunpa minulla olisi vanha puutalo, jonka eteiseen ripustaa tämä teos, ihan jokaisen vieraan näkyville.)

Veera Pajulahden abstraktit ovat värien räjähdyksiä, tiiviitä ja kerroksellisia kuin veden läpi suodattuva valo. Nina Sabina Caballeron maalaukset ovat kuin taustoja. Kuva on tausta jollekin, minkä kukin meistä näkee, kuin huone, jossa kummittelee.

Nina Sabina Caballero: Dawn.

Nina Sabina Caballero: Dawn.

Maarit Björkman-Väliahdetin teokset poikkeavat hiukan muusta kokonaisuudesta: niissä on symbolismia, sisäisiä tarinoita, jotka eivät ihan aukea, mutta toimivat. Ne kuvittavat jotakin, mitä ei voi sanoa sanoilla. Niissä on leijuvia elementtejä, rakennettuja elementtejä, valuvia ja vihjaavia elementtejä. Niissä on ilmassa kelluvia kehiä nukenvaunujen yläpuolella, kukkia, jotka kasvavat samaan aikaan kauniina ja läpitunkevina halki kankaan.

Näyttelyn kierrettyäni olo on kuin olisin käynyt matkalla jossakin, missä aurinko paistaa ja maa on toisenväristä kuin täällä. Siellä on värikkäitä taloja ja kapeita kujia, ja jokaisella päivällä on jotakin jännittävää tarjolla.

Mainokset

One response to this post.

  1. Posted by Tarja Laine on tammikuu 28, 2015 at 3:44 pm

    Ilman blogiasi en olisi näyttelyyn lähtenyt, siis kiitos! Enkä olisi osannut nähdä Harakkaa niin kokonaisvaltaisesti. Jokaisen taiteilijan värit riemastuttivat.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: