Kaunis, nimetön (Tampereen Taiteilijaseuran kesänäyttely)

Taiteilija vailla nimeä, Tampereen Taiteilijaseuran kesänäyttely. Taidekeskus Mältinranta (Kuninkaankatu 2, Tampere) 22.6.2014 – 8.7.2014.

Better than You

Better than You

Tästä on nyt kohistu: ainakin mediahuomiota siis saa, kun pystyttää näyttelyn, jossa ei kerrota taiteilijoiden nimiä. Siinä on jotain niin alkukantaista ja naiivia, että taidetta voisi katsoa ihan puhtaasti, kun ei tiedä, kenen työt ovat. Tuntuu, että on jotenkin vapaampi arvostelemaan, kun ei tarvitse (muka) ottaa kenekään tunteita huomioon. Tai positiivisemmin: on vapaampi tykkäämään, kun on selvää, ettei tykkää tekijän nimestä vaan itse teoksesta.

No, näyttelyssä tapahtuu kaksi asiaa:

1) Kokonaisuus on hämmästyttävän loistava. Teoksesta toiseen siirtyminen on soljuvaa, koska ei tule sitä normaalia tunnetta, että pitäisi tekijästä toiseen siirryttäessä muuttaa mielenmaisemansa sekunnissa toiseksi. Kun tekijöitä ei ole kerrottu, näyttelyn voi ottaa kokonaisuutena.

Pitkät hiukset

Pitkät hiukset

2) Kaikki tuntuu olevan vihjettä. Anonyymius luo illuusion siitä, että tekijä yrittää paljastaa itsensä teoksen kautta (vaikka se nyt ei ehkä ole koskaan taideteoksen tarkoitus). Vaikka yrittäisi olla päättelemättä, kuka on tehnyt mitäkin, aivot raksuttavat. On vaikea unohtaa sitä, mitä ei tiedä.

Kokonaisuus toimii niin hyvin, että siitä tulee teos itsessään. On valittu värejä ja muotoja, jotka viittaavat toisiinsa teosrajojen yli. Kaikkialta kuuluu kuiskauksia.

Mitähän tästä mainitsisin?

Maskara ja Pitkät hiukset -maalausten unenomainen, utuinen symboliikka.

Pieniä kummitustaloja -sarja, joka pakottaa vastentahtoisesti etimään omaa mummolaa talojen joukosta.

Maalaus Better than You, hämmästyttävästi harmaalta taustalta esiin puskeva identiteetti.

Installaatio Guruja ja tavallisia ihmisiä, vanhojen valokuvien päälle askarreltuja pyhiä symboleja (miten pyhyys erottaa ihmisen perheestään, miten tietoisuus voi olla varjo, joka seuraa kaikkialle) (olen itsekin keräillyt noita valokuvia ventovieraista).

Guruja ja tavallisia ihmisiä, osa

Guruja ja tavallisia ihmisiä, yksityiskohta

Näyttelystä järjestetään lopettajaiset, joissa selviää, kuka teki mitä. En tiedä, miten se toteutetaan (nimilapuilla? teoksen vieressä seisoskelevilla taiteilijoilla?), mutta ennustan paikalle ruuhkaa.

Advertisements

2 responses to this post.

  1. Olipa hauska kuulla että on järjestetty näyttely ilman taiteilijoiden nimiä. Hyvin nostit ajatuksiasi esille, minäkin olisin todennäköisesti yrittänyt päätellä teosten avulla niiden tekijöitä, joka on tietyllä tavalla ärsyttävää: toisiko tieto taiteilijasta teokseen jotain lisää, kun jokainen taiteilija pyrkii kuitenkin (yleensä) vaikuttamaan pelkällä teoksella, ei omalla nimellään. Ehkä se uteliaisuus on istutettu meihin, ”meidän on pakko tietää!” Mielenkiintoinen kokonaisuus!

    Vastaus

    • Helsingissä järjestetään nimettömyysperiaatteella Unknown Cargo -näyttelyitä. En ole itse koskaan käynyt niissä (olen aina liian eksyksissä Helsingissä), mutta kovasti se on ollut tavoitteena joka vuosi.

      Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: