Ehkä hän katsoi sieluun (Näyttely: Salminen)

ANNU SALMINEN: Kotona. Galleria Saskia (Pirkankatu 6, Tampere) 14.3.-2.4.2014.

Salminen1

Talon siluetti on Annu Salmiselle kuin kirjan sivu: perusmuoto, joka toimii niin tadeteoksena kuin värinsekoitusalustana maalatessa. Näyttely avautuu näistä maalausalustoista. Olen hurmattu: niin paljon maalia, kimpaleittain väriä! Ihmeitä syntyy, kun värit pursottaa alustalle.

Koko näyttely kiertyy tämän yksinkertaisen muodon ympärille. Todella: ympärille, koska (maalauksen/talon) sisään ei voi astua.

Kun muoto pysyy päättäväisesti samana, tekstuuri ja pinta nousevat keskipisteeseen. Maalaukset ovat vangitsevia. (Oikeastaan vain ne, joihin taiteilija on maalannut jotakin, mikä lähinnä muistuttaa kuvaa (sarja Lähiö/turvaverkkoja/suojamuureja), tuntuvat laimeilta. Kuvat, joiden pääosassa on etsiminen, ei esittäminen, kiinnostavat pidempään.)Salminen2

Veistosten avautuvat, kenottavat, simpukankaltaisesti kiertyvät talot ovat puhtaan koivunvärisiä. Kuin unelmat, toisiinsa nojautuvat unelmien seinät, notkahtavat katot.

Pidän näyttelystä, mutta siitä puhuminen/kirjoittaminen on vaikeaa. Kuin katselisi pelikortteja, joita ei osaa käyttää: jonkinlainen kiehtova säännöstö kaiken taustalla, josta ei ihan saa kiinni. Tai kuin silmälasiliikkeessä, kun pitää katsoa kohti valoa, ja sitä miettii, katsooko optikko minun silmiini vai katsooko hän suoraan sieluun (ja mitä siellä on, talojako, huoneita?)

 

Salminen3

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: