Arvoasteikkoja (Näyttelyt: Rytkönen & Kinnula)

Laura Rytkönen — Odottajat. Mirka Kinnula — Paras. Galleria Rajatila (Hämeenpuisto 10, TAMPERE) 16.11-2.12.2013.

MirkaKinnulaMirka Kinnulan näyttelyssä saa äänestää näyttelyn parasta teosta. Tämä lause on kohonnut näyttelystä uutiseksi lehtiin ja – sanottakoon sekin – sai kyllä minutkin kiinnostumaan jotenkin erityisesti. Huomenna (30.11.) äänestäneiden joukosta arvotaan yksi, joka voittaa teoksen, jota äänesti.

Mutta äänestetäänkö näyttelyssä sitä parasta teosta sittenkään? Minä äänestin parilla muulla perusteella:

1) Jotakin, joka mahtuu kotiini jos onni potkaisee.

2) Jotakin, joka sopii edes vähän yhteen kotini muiden teosten kanssa.

3) Jotakin sellaista, jonka kaltaistakaan kotoani ei vielä löydy. MirkaKinnula2

Ja sitten kun pudotin lipukkeen läpinäkyvään laatikkoon, päällimmäisenä oli jonkun toisen lipuke, jossa oli sama numero. Ehkä se sitten on se paras teos, onhan sen oltava!

(Olisin ehkä mieluiten äänestänyt tuota suurta lintumaalausta, mutta millään realiteeteilla se ei mahtuisi peruskaksion seinälle.)

Kuten huomaatte, näyttelyä tulee katsottua normaalista poikkeavalla tavalla, kun valitsee jotakin teosta, jonka voisi sijoittaa kotiinsa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka tekevät niin kaikissa näyttelyissä (se on leikki: etsitään joka huoneesta teos, jonka ottaisi kotiin, jos voisi), mutta minä en yleensä.

Kinnulan näyttely on runsas. Ripustuksesta tulee mieleen sellaisia taidehistorian klassikkoteoksia, joissa taidekauppiaan seinät ovat kattoon asti täynnä maalauksia. Tyyli on villi, paljon villimpi kuin kuvittelin (olen ollut joskus Kinnulan muotokuvatiskiasiakkaana). Abstraktia hipovat maisemat ovat ihan mahtavia keskellä esittävien ihmiskuvien katkeamatonta virtaa.

Alakerran liian pimeässä tilassa (näyttelytila on silloin liian pimeä, kun sinne pitää aina mennä taskulamppu kädessä ettei törmäile mihinkään) on Laura Rytkösen mielenkiintoinen animaatio. Erityisen mielenkiintoinen, koska liikettä ei juuri ole. LauraRytkonen

Toisiaan vastakkain ovat piirretty mies heiluvat veitsenterät päänsä päällä (Demokleen miekka!) ja kellojen päälle kumartunut nainen (tähän en keksi mitään myyttistä vastinetta, mutta se johtunee vain sivistymättömyydestäni).

On rentouttavaa seurata näin pientä liikettä. Kuin kynää paperilla, päättämättömän piirtäjän vaihtoehtoista viivaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: