Tapaus Banksy

Rooma_1Areenasta voi katsella Docventuresin esittämän dokkarin Exit Through The Gift Shop lokakuun loppuun asti. Docventuresiin liittyy kaikenlaista vuorovaikutteista, mutta koska se tulee niin myöhään, en koskaan katso sitä telkkarista vaan aina seuraavana päivänä (ja vähemmän vuorovaikutteisesti) Areenasta. Nyt tosin katselin Areenasta myös dokumenttiin liittyvän keskustelun, jossa vieraana oli Terike Haapoja.

Dokumentti on kertovinaan pakkomielteisestä videokuvaajasta, joka alkaa seurata katutaiteilijoita, tapaa Space Invaderin ja Banskyn ja muita näitä tunnettuja nimiä, ja ryhtyy loputa itse suuren rahan poptaiteilijaksi. Päähenkilö – Mr. Brainwash – ei ole kovin todentuntuinen (pahoittelen, jos hän on oikea ihminen), eivätkä Banksyn ja muiden kommentit päähenkilöstä ole kovin spontaanin oloisia. Toisin sanoen dokkari vaikuttaa käsikirjoitetulta mukadokkarilta. Tätä luentaa tukevat Mr. Brainwashin nettisivut, jotka ovat ”under construction” – mitään infoa sieltä ei löydy.

Enkä usko, että dokumentissa esiintyvä Banksykään on Banksy. Enkä usko, että Banksy on koskaan ollut yksi ihminen muutenkaan. (Oikeastaan ajattelen, että dokumentin on tehnyt Banksy-kollektiivi, ja joku heistä esiintyy Banksynä. Mutta se minusta ja uskomuksistani.)Rooma_2

Dokumentti onnistuu kertomaan katutaiteen öisestä maailmasta tosi hyvin. Katsoisin mielelläni koko dokumentillisen siitä, miten kuvaaja seuraa katutaiteilijoita. Loppuosa, jossa Mr. Brainwash alkaa tehdä itse liukuhihnalta poptaidetta kopioiduista kuvista ja myy niitä kymmenientuhansien dollarien kappalehintaan, tuntuu vähän, no, päälleliimatulta. Tokihan se hyvin kritisoi taidemaailman tapaa kaupallistaa kaikki, mikä on alkanut vastakulttuurina, ja varmasti tapahtumissa on mukana totuutta. Taidekauppa vaikuttaa olevan taannoisen IT-kuplan kaltainen ilmiö, jossa rahaa puskee ovista ja ikkunoista niin että asianosaisten pää menee sekaisin (tai ainakin ennen lamaa oli).

Olen itse päätynyt vähän sattumankauppaa seuraamaan erästä katutaiteilijaa neljässä maassa, kun hän on tehnyt projektiaan. Öiset kaupungit ovat leikkikenttiä, joissa voi vain valita, mitä tekee minnekin – päivätodellisuus on jossain muualla. Ja on huumaavaa (vaikkei itse taiteilija olekaan, vaan vain katselee vierestä) nähdä teokset seuraavana päivänä, kun ne rikkovat yön ja päivän todellisuuksien rajan.

Katutaiteesta on vaikea kirjoittaa tai tehdä dokumenttia, koska tekijät haluavat yleensä pysyä anonyymeinä. Siinä on jotain mahtavaakin: että joku käyttää suunnattomasti rahaansa matkustaakseen tekemään teoksia moneen maahan, eikä sitten edes kerro nimeään. Eivätkä teokset kadulla ole koskaan pysyviä (paitsi ehkä Banksyn teokset nykyään). Amsterdam

Ai niin, se dokumentti. Pidän siitä, vaikka Mr. Brainwash vaikuttaakin karikatyyriltä. Nykytaiteesta puhuttaessa käytetään aina tätä keisarin uudet vaattet -argumenttia, että oikeasti taide on pelkkää tyhjää pintaa, josta hölmöt sitten maksavat vaikka mitä. Pinnan alla voi olla jotakin, kun sinne kurkistaa. Vaikka yllättävä kohtaaminen Banksyn kanssa, ja siitä alkanut taiteentekemisen vimma.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: