Pirita Lautala: maalauksia; Harri Salmi: maalauksia; Oili Tornberg: grafiikkaa ja sekatekniikkateoksia. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 16.6.2013 saakka.
–
Jo Pirita Lautalan teosten näkeminen galleria Kapriisin ikkunasta (taannoin kun kävelin siitä ohi) sai minut kiinnostumaan näyttelystä. Maalaukset ovat selkeitä kaukaakin katsottuna, mutta niissä piilee jotakin – ne haluaa nähdä myös läheltä.
Lautala maalaa eräänlaisia kaupunkikuvia, ruutukaavoja tai minimalistisia arkkitehtonisia elementtejä, joihin hän sijoittaa ikään kuin sabluunalla tehtyjä, samanlaisia ihmishahmoja. Kuvissa seikkailee lisäksi lintujen ja esineiden varjoja. Lintujen ja ihmisten varjot toivat mieleeni elävästi Azerbaidzanin Euroviisuesityksen, jossa tanssija on laulajan varjona (anteeksi, mutta en pääse yli siitä tanssijasta!).
Maalaukset ovat kuin rapattua seinää tai tuulessa värisevien koivunlehtien varjoja. Maalattua liikkuvaa kuvaa. Teosten tunnelma on hyvin anonyymi ja viileä. Pidän siitä, ettei minulle tyrkytetä väkisin suuria tunteita (ei sellaisten kohteena aina jaksa olla).
Oili Tornbergin näyttelyssä suru saa kuvakseen mustavalkoiset, naamioitumisvaatteita muistuttavat ihmishahmot. Mielettömän kaunis, monesta kasvottomasta kuvasta koostuva Surun kasvot jäi vaivaamaan minua pitkäksi ajaksi (se on juuri sellainen teos, jonka hankkisin kotiini, jos minulla sattuisi olemaan 800 €. vähän tuskallista oli ajatella, että joku muu saisi sen teoksen).
Vaikken yleensä innostu mekkokuvista, Tornbergin surukuvien joukossa punamustat mekot ovat hienosti kotonaan. Valumisen jäljet tekevät ihmisjoukosta viidakkoa.
Harri Salmi leikkii jazzilla – lähes jokaisesta teoksesta löytyy etsimällä jotakin jazzia. Sulaneista kirjaimista koostuvat veistokset toimivat avaimena maalauksiin – samat muodot löytyvät maalauksista, kun niitä osaa etsiä.
Näyttely on joka suuntaan tempova, yllättävä ja käänteinen. Sellainen jazzahteleva. Surrealistiset pandat ja toisten planeettojen kasvit solahtavat yhteen. Minua häiritsivät ainoastaan lehdistä leikatut puolialastomat naiset muutamassa työssä, ne veivät mielen ihan muualle (mutta eihän kukaan voi minun mieleni suuntia etukäteen tietää, joten en voi pitää taiteilijaa vastuussa tästä).
Tykkäsin näiden maalausten kuumuudesta. Niissä on todella jotain hyvin, hyvin lämmintä.
Nokkonen 