Värioppia (Näyttelyt: Asonen; Korkala; Sänpäkkilä; Honkalinna)

Merja Asonen: maalauksia ja valokuvia; Jouko Korkala: maalauksia ja veistoksia; Sami Sänpäkkilä: videoinstallaatio; Mika Honkalinna: valokuvia. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 19.5.2013 saakka.

MerjaAsonenGalleria Kapriisi alkaa olla jo sen verran suuri, että siellä käymiseen on varattava aikaa kuin museovierailuun. Nytkin galleriassa on neljä näyttelyä yhtä aikaa.

Ensin Merja Asonen:

Asonen yhdistää valokuvia kaupunkien yksityiskohdista ja romanttistunnelmaisia maalauksia. Valokuvien kohteet ovat sellaisia, joita moni taitaa nykyään napsia turistikohteista: erilaisia puistonpenkkejä, kivilaatoitusten muodostamia kuvioita, puistoja. Maalaukset ovat pastellisävyisiä, niissä helminauhat kietoutuvat puunrunkoihin ja nainen nojaa leukaansa kämmeneen pohdiskellessaan puistonpenkillä.

Idea on hyvä. Pidän valokuvien ja maalausten yhdistelemisestä, ja nämä filminauhamaisesti kuvaan liitetyt kuvasarjat ovat hienoja. Monta erilaista puistonpenkkiä rivissä, mahtavaa!

Maalausten tunnelma sotii kuitenkin jotenkin valokuvien tunnelman kanssa. Ehkä kyse on vain siitä, etten ole ollut paikalla, kun valokuvat on otettu; ehkä niiden ottopaikkoihin ja -hetkiin liittyy tällaisia seesteisiä tunnelmia. Jokin tässä pastellimaailmassa kuitenkin jää valjuksi todellisuuteen verrattuna. Ja kun maalaukset vievät teosten pinta-alasta suurimman osan, niiltä jää odottamaan vahvempaa läsnäoloa.

Yömaalaukset sen sijaan ovat tasapainoisia kokonaisuuksia. Puistonpenkkejä iltavalossa, maalattu tähtitaivas, hienoa. Muutenkin pidän pienistä teoksista suuria enemmän. Jotenkin niissä on enemmän sitä… niin, tasapainoa. JoukoKorkala

Sitten Jouko Korkala:

Korkalan maalauksissa on todella paljon samaa kuin Piet Mondrianin maalauksessa, jonka kuvan näytin teille aiemmin tänä vuonna. Taiteilijan näyttelyjulistus, 50-luku takaisin Tampereelle!, kertoo näyttelyn tunnelmasta.

Mutta se selittelyistä: ai että minä nautin tästä näyttelystä! Tässä on jotain sellaista rehtiä olemista värien maailmassa. Nämä maalaukset tarttuvat minua kädestä ja opastavat, katsohan, jos harmaan yhdistää ruskeaan, ruskea näyttää kullalta! Samoin käy muodon kanssa, yksinkertaisilta näyttävien teosten sommittelu on moitteetonta. Miten sellainen taiteen tekemisen tapa – viittaa se sitten miten monen vuosikymmenen taakse tahansa – voisi koskaan olla kulunutta?

Korkalalta on esillä myös samanhenkisiä, geometrisia veistoksia, joissa vääntyilee ihmisivartaloita.

Sen jälkeen Mika Honkalinna:

Honkalinna on valokuvannut korppia/korppeja. Hienoja kuvia. Tässä osassa galleriaa tosin vaihdettiin juuri lamppua, kun kävin siellä, joten minulla ei ole näyttää teille kuvaa korpista.

Kuvien linnuissa on jotakin maagista. Tässä pienessä näyttelyssä on osa Honkalinnan tulevan korppikirjan kuvista. Kellaritilassa lentoon nousevat linnut luovat kummallisen tunnelman. SamiSanpakkila

Lopuksi Sami Sänpäkkilä:

Videoteoksissa on aina se ongelma, etten tiedä pitäisikö niistä etsiä juonta vai antaa vain mennä ja solahtaa mukaan kuvien virtaan. Niinpä menee pitkään, ennen kuin saan kiinni oikeasta katsomistavasta, ja koska videoteoksen luo voi tulla miten keskellä teosta tahansa, juonesta kiinni saaminen voi olla ihan erityisen hankalaa.

Niinpä kerron teille, että Sänpäkkilän videossa on monta kutistuvaa pupillia peräkkäin. Musiikki on silkkaa tunnetta. (Laiskan ihmisen valinta on kirjoittaa seuraava lause: Tästä teoksesta on vaikea kertoa; katsominen on oikea tapa kokea tämä.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: