Puhekuplia kotoa (Näyttely: Korhonen, Korhonen, Nurmi & Rastas)

Kerttu Korhonen, Urpu-Elina Korhonen, Birgitta Nurmi ja Marja Rastas: JAETTUA. Galleria Ronga (Rongankatu 1, Tampere)14.4.2013 saakka.

Kerttu Korhonen

Kerttu Korhonen

Jos taiteella on jumalansa, anon heiltä anteeksiantoa: olen joutunut jättämään muutaman näyttelyn väliin, koska sain koko maaliskuun mittaisen flunssan (varmaan suoraa seurausta eksistentiaalisesta kriisistäni, josta kerroin taannoin). Niin ja myös työ tulee toisinaan harrastusten tielle (joskin myönnän, että on ihan oma valintani mennä tekemään töitä ja jättää Nokkonen rehottamaan kuin rikkaruoho. tiedä sitten, kumpaa pitäisi tehdä, työtä vai blogikirjoittamista). Mutta nyt olen palannut ruotuun, jossa pyrin pysymäänkin. Aloitetaan:

Galleria Rongassa on neljän kuvataideopettajan yhteinen näyttely, jossa taiteilijat jakavat aikaansa, energiaansa ja ajatuksiaan kuvien kautta.

Näyttely alkaa Kerttu Korhosen Taidekriitikot-kuvilla, joissa koirat tutkivat taiteilijan maalaamia muotokuviaan. Kriitikoiden tuomio jää kuvan ulkopuolelle. Koirat ovat läsnä muissakin Kerttu Korhosen teoksissa. Hän maalaa koiramuotokuvia, koiria ihmisinä ja koirina, koiria makaamassa sohvalla.

Urpu-Elina Korhonen

Urpu-Elina Korhonen

Pidän maalausten tyylitellystä taustasta, mutta muotokuvien vivahteista on vaikea sanoa mitään. Tiedättehän: koira on koira, kun sitä ei tunne, ja oma erillinen persoonansa, kun sen tuntee. Vieraan koiran kuva voi siis yhtä hyvin olla täydellinen luonteen kuvaus tai ei, en minä voi sitä tietää.

Urpu-Elina Korhosen maisemat ovat paksuja siveltimenvetoja. Niissä on kiinnostavaa pintaa, kuin taiteilija olisi etsinyt kuva-aihetta luomalla vedenpinnan, josta kuva sitten lopulta alkaa heijastua. Pinta pääsee oikeuksiinsa, kun kuva ei yritä esittää liikaa. Heti, kun maalauksesta tulee mieleen fantasiaromaanin kuvitus (kirkkaanvihreät vuoret oranssia taivasta vasten), hukkaan tuon hienon pinnan ja kuvan välisen väreilyn. En tahdo saada näin suoraa viestiä.

Marja Rastas

Marja Rastas

Urpu-Elina Korhosen tekniikka on parhaimmillaan kesäisissä pihamaalauksissa. Talot
ja puut suorastaan hyppäävät irti kankaasta.

Eniten kokonaisuudesta poikkeaa Marja Rastas, jonka maalaukset ovat pieniä ja pyöreitä. Yhden universumi on eräänlainen sarjakuvapäiväkirja, jonka voi koota haluamaansa muotoon. Palasissa on mielenkiintoisia piirrosmaisia maalauksia ja tekstejä. Puhekuplia.

Teossarja on ongelmanratkaisua. Entä, jos ei ole aikaa tai tilaa tehdä valtavia maalauksia? Voi ottaa kasan pieniä alustoja ja maalata niille. Lopputulos on kiinnostava pelilauta, jossa ollaan aina nopanheiton päässä uudesta käänteestä.

Rastaan maalauksissa on miellyttävää surrealismia. Ihan kuin pienessä koossa uskaltaisi antaa kuvan viedä niin pitkälle kuin se vie (tai ehkä taiteilija on onnistunut säilyttämään teoksissaan luonnostelun vapaata assosiaatiota).

Birgitta Nurmi

Birgitta Nurmi

Birgitta Nurmen Monologi/Dialogi on kiinnostava pari maalauksia puhekuplanmuotoisille alustoille. Kyllä, puhekuplassa voi olla maisema – tähänhän me sanoilla pyrimme, vaikkemme yleensä pääse.

Kokonaisuutena näyttelystä jää jotensakin kotoinen olo. Aiheissa ja malleissa (maisemat, koirat) pysytellään lähellä omaa elinpiiriä. Ei ole tarkoituskaan kurottaa sen ulkopuolelle, mitä itse näkee, pitää arvokkaana ja haluaa kuvata.

Tämä on kurkistus näiden neljän taiteilijan arkeen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: