Häijyä tekemässä (Näyttelyt: Kähkönen; Murtti, Korin & Matikainen)

Studio: Urho Kähkönen; galleria: Saana Murtti, Tytti Korin ja Tiia Matikainen. Taidekeskus Mältinranta (Kuninkaankatu 2, Tampere) 12.2.2013 saakka.

Kaiken kuolevaisen yläpuolella

Kaiken kuolevaisen yläpuolella

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan (mikä typerä aloitus tämä nyt on, totta maar täällä ollaan rehellisiä!) en ihan osaa laittaa Urho Kähkösen teoksia mihinkään lokeroon tai lajityyppiin. Tuijottelen niitä. Ajattelen: ärsyttävää, että tuossa maalauksessa on tuollaista sotkua. Ajattelen: ah, miten ihanaa, että tuossa maalauksessa on tuollainen kauniin ja ruman kontrasti.

Runo I

Runo I

Kaiken kuolevaisen yläpuolella kiteyttää täydellisesti taidehistoriallisen kauniin ja katumaalauksen rosoisen. Pidän maalauksesta ihan hulluna! Pidän myös osasta runomaalauksia, koska runo on kuva on runo on kuva on runo.

Jostain syystä Kähkösen näyttely on ripustettu enimmäkseen tosi korkealle (ehkä hän on pitkä mies). Päänkallistelu kyllästyttää. Ärsyttää.

Taiteilijalla on mukava suhde kirjaimiin. Hän mainitsee herra Gutenbergin, ja hänellä on näitä Runo-nimisiä maalauksia. Koska olen viime aikoina menettänyt uskoani kirjoittamiseen uuden luomisena tai edes jonkinlaisena säilyttämisen välineenä, pidän näistä maalauksista, joissa kirjaimet levähtävät taivaalle, ja se on sitten siinä. Runo.

Saana Murtti

Saana Murtti

Muutama porras ylöspäin, ja edessäni aukeaa Saana Murtin, Tytti Korinin ja Tiia Matikaisen maailma.

Saana Murtin Katoamisia on suoraa sukua valokuville, joita levitettiin sos.mediassa, kun jokin uskontokunta väitti, että ihmiset temmataan taivaaseen jonakin päivänä (joka sitten meni huomaamatta ohi). (Kyseisiä kuvia esim. tässä ja tässä.) Ihmiset ovat kadonneet, jäljellä on vain kengät ja vaatteet. Näissä Murtin teoksissa tosin vaatteet on pinottu kenkien päälle. Katoaminen on ollut selvästi harkitumpi teko.

Tytti Korin

Tytti Korin

Samaa aavemaista poissaoloa on Tytti Korinin Odotuksessa, jossa jäätelö on sulanut lautaselle. Myös mehukannu on sulanut! Korin tutkii tätä läsnä-poissa-määritelmää muissakin teoksissaan: Vaunut ovat aikuisenkokoiset lastenvaunut, joiden koriosana on ruumisarkku.

Tiedän, että ei ole kauhean korrektia sanoa näin, mutta on kiva katsella näyttelyä, jonka teoksissa on ollut ihan selvästi suuri työ. Että on tehty oikein olan takaa, osattu erilaisia tekniikoita, ratkaistu ongelmia ja näin luotu uutta. Murtin kutistuvat posliinikengät. Tiia Matikaisen valtava korpinpää ja kipsiveistokset, joissa nainen on pelkkää hiusta. Korinin arkkuvaunut.

Olisi kauhean typistävää alkaa tässä etsiä näyttelyn teemoja tai liittää nämä ajatukset jotenkin naisten kokemukseen elämästä. En jaksa yrittääkään, ei tämä näyttely mene raameihin sillä tavalla helposti.

Tiia Matikainen

Tiia Matikainen

Hienosti teokset ryhtyvät kokonaisuudeksi. Kaikissa on jotakin arvaamatonta, lihanhajuista ja liian lähelle tulevaa. Se on tietenkin aina kivaa (olen kulman takana vaanivan häijyyden ystävä).

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: