Illusionistien iloa (Näyttely: Aarras & Sundholm)

Anna-Maija Aarras ja Ann Sundholm: KANGASTUS.  Taidekeskus Mältinranta (Kuninkaankatu 2, Tampere) 27.11.2012 saakka.

Puu, lehtikulta ja seinälle heittyvä varjo. Ensimmäinen ajatukseni: näin jotakin tällaista Turussa, Wäinö Aaltosen museon tekstiilinäyttelyssä. Niinpä paljastuukin, että teoksen kumpaankin tilaan on tehnyt Ann Sundholm.

Varjon ja kullan yhdistelmä on kaunis. Jotakin ihmeellistä tapahtuu, kun esine muuttuu varjoksi, mutta vielä ihmeellisempää, kun sama varjo on seinällä toisellakin puolella, kultaisena.

Sundholmin ja Anna-Maija Aarraksen näyttely pursuaa tällaisia illuusioita ja ideoita. Tekijät solahtavat yhteen siinä määrin, että pitää ihan teosluettelosta tarkistaa, mikä teos on kummankin tekemä (Aarras käyttää materiaalinaan enemmän tekstiiliä).

Puun lisäksi koskettavuusasteikon kärkipäähän nousevat niinikään Sundholmin peili, johon on raaputettu kasvien lehtien ääriviivoja ja lusikanpesillä päällystetty siipi. Valon heijastukset voivat tosiaan olla niin kauniita, että kyynelet nousevat silmiin.

Näyttely on täynnä iloa siitä, että mistä tahansa pääsee minne tahansa (joku kirjoittamisen ohjaaja on toistellut tätä lausetta, ja se on jäänyt pyörimään mantrana mieleeni). Nämä naiset ovat illusionisteja! On ihanaa lähestyä selvästi metallista taottua veistosta ja huomata lähietäisyydeltä, että se onkin kangasta, jota on kirjottu metallinhohtoisella langalla. Kiitos! Maailmassa on vielä ihmeitä!

Jokin mystinen ”mitä sitten?”-kysymys jää vähän varjostamaan näyttelykierrosta. Okei, ohuista puurimoista voi rakentaa hyvinkin tukevalta näyttävän puistonpenkki-illuusion. Entä sitten?

Ehkä mieleni ehti jo vähän turtua ajatukseen, että kaikki on jotain muuta kuin miltä näyttää. Lopulta käy niin kuin lukiessa kirjaa, jossa tapahtuu liikaa yllättäviä käänteitä: käänteet eivät enää yllätä, vaan muuttuvat maneeriksi.

(Okei, yritän tässä vain keksiä jotain muutakin sanottavaa kuin ihanan ja kauniin toistelua.)

Tämä taide näyttää meille tavallisia ihmeitä. Teokset eivät huuda: katso minua! vaan: katso maailmaa! Se on hieno taito. 

Lähdin näyttelystä ajatellen, että kaiken ytimessä sykkii ilo. Ei paha tunnelma.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: