Kaupunkipalapeli (Julkinen teos: Alapuro)

En koskaan kesällä kirjoittanut Anna Alapuron teoksista Siperiaan vievän alikulkutunnelin seinällä, koska luulin, että teokset olisivat siellä niin vähän aikaa, etten ehtisi kirjoittaa ennen kuin ne olisivat jo poissa. Mutta siellä ne ovat vieläkin!

Alapuron teoskokoelma on palapeli kaupungin osasista. Pelkistetyt neliöihin rajatut kuvat houkuttelevat bongaamaan esikuviaan ympäristöstä. Löysin ainakin tuon yhden mittarin, joka näyttää samalta kuin Alapuron kuvassa.

Kuvissa on myös kankaiden osia ja kudontaan käytettyä välineistöä. Paikan menneisyys on kirjava kooste yksityiskohtia. Kankaat tuovat kylmään teollisuusympäristöön ehkä jotain pehmeää, mutta enemmän kuin kankaiden kuviot (ne ovat arkisia, tuttuja, normaaleja) minua kiehtovat koneiden tunnistamattomat siluetit.

Pidän siitä, ettei taideteos kopioi kohdettaan liian suoraan. Väliin pitäisi mahtua jotakin, tulkinta, jos näin laimeaa sanaa saa käyttää. Siksi ehkä nautin eniten noista konekuvista. Niissä on näkökulma. Ne kertovat minulle jotain sen sijaan, että toistaisivat jo olemassa olevaa.

Joka tapauksessa toivon, että teoskokoelma saa pysyvän paikan täältä jostakin.

(Carborundum on muuten tekniikkana niin kiehtova, että joku saisi joskus kutsua minut katsomaan, miten sitä tehdään.)

Mainokset

2 responses to this post.

  1. Olipas hauska yllätys löytää Kisustusta viimeisimmästä Taide-lehdestä! (taideopiskelijana tosin naurattaa, josko hömppäblogi jää ainoaksi tekeleekseni, joka tuossa lehdessä koskaan noteerataan, heh.)

    Sitä kautta päädyin sitten onnekkaasti tämän blogisi pariin ja tämähän onkin vallan käyttökelpoinen ja peräti hyödyllinen. Että kiitoksia tästä! Taidekritiikkejä kun ei tosiaan liikaa tunnu lehdissä olevan. Yllätyin muuten kanssa iloisesti tuosta Alapurosta. En ehtinyt sitä Triennaalin aikana näkemään, mutta sielläpä se olikin vielä paikallaan tuossa pari viikkoa sitten.

    Vastaus

  2. Terve!

    En oikein tiedä, mitä muuta tähän vastata kuin kiitos kommentista. Niin että kiitos.

    Ja hömppäblogi tai ei, kaikelle taidekirjoittamiselle lienee oma lokeronsa. Hömppää tämäkin on minun mielestäni aika usein, mutta siitä huolimatta tarvon eteenpäin valitsemallani tiellä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: