Rohkeasti roskikseen (lisää Runokaupunkia)

Kävin kuuntelemassa, kun Sinikka Vuola ja Riina Katajavuori kertoivat kirjoitusprosessistaan lukemalla muistikirjojaan ja tulostettuja runoja, joiden päällä oli isot ruksit. Vaikka tapahtuma oli Tulenkantajat-kirjakaupassa (jossa istutaan polvet kiinni edessä istuvan ristiselässä), se oli ihan huipputilaisuus.

Runoilijat olivat ihanan valmistautumattomia (koska eihän sellaiseen voi valmistautua, että lukee muistikirjojaan ääneen). Seurasi hihittelyä, nopeaa sanojen nielaisemista kesken lauseen, ja paljon kiinnostavia juttuja runojen takaa.

Pidän kovasti Vuolan kokoelmista, ja häntä kuunnellessa tuli entistäkin selvempi tunne siitä, että hän kirjoittaa nimenomaan kokoelmaa, ei erillisiä, toisiinsa ehkä joskus liittyviä runoja. Hänen prosessinsa on hidas ja kaoottinen. Hän heittää paljon pois. (Tässä vaiheessa tulee mieleen, että Claes Andersson kertoi, että siitä minkä hän ylipäätään kirjoittaa, noin 90 % menee roskikseen).

Tietenkin tuollaisessa tapahtumassa alkaa heti peilata runoilijoiden kertomuksia omaan kirjoitusprosessiin (en pitkästytä teitä sillä). Kärsivällisyyden oppiminen tuntuu olevan tärkeintä kirjoittajille – voi mennä vuosia siitä, kun kirjoittaa lauseen muistikirjaan, ennen kuin tietää, mihin lause sopii.

Runokaupunki jatkuu edelleen.

(Kuvia en tajunnut ottaa, joten kuvituksena oma muistikirjapinoni.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: