Löydä kuva (Näyttelyt: Holma & Vilhunen)

Tila 1 & 2: Hanna Holma, grafiikkaa: Kuuntele! Uskalluksen hengetär pitää rohkaisevaa puhetta empiville. Tila 3: Anna-Leena Vilhunen, maalauksia. Galleria Kapriisi (Hämeenpuisto 25, Tampere) 14.10.2012 saakka.

Hanna Holman grafiikka näyttää kuvitukselta. Suurin syy tähän on teoksissa kulkeva teksti. Käsinkirjoitetut, kummalliset tarinat ohjaavat kuvien tulkintaa. Mutta tarina ei kuitenkaan tunnu jatkuvan teoksesta toiseen vaan vaikuttaa siltä, että kuvat ovat katkelmia jostakin.

Holma on humoristi. Suloinen, villiintynyt vihreä toukka ja Kekkosen kotitalo ovat yhtä hassuja juttuja (vaikka eihän siinä pitäisi olla mitään hauskaa, että Kekkosella oli koti). Reipashenkisen revittelyn vastapainona on kuvia kupolikirkon torneista, joiden alla on rauhaa ja tyytyväisyyttä toistelevia tekstejä.

Moni teos on varsin yksivärinen ja (hmm, mikä on oikea sana siihen, että kaikki värit ovat samaa valoisuusastetta? valööri? joo, käytän sitä) -valöörinen. Välillä pitää mennä ihan tutkimaan, mitä kuvassa oikeastaan on. Kuva-aiheet ovat samaa pintaa kuin tausta, mikään ei varsinaisesti nouse esiin. Siitäkin tulee kuvitusolo; lastenkirjaan voisi ajatella tällaisia ”etsi kuvasta Kekkonen”-tyylisiä juttuja.

Perunamaiset hahmot tuovat mieleen Lapasen ja Lapaniinan jostain lapsuuden utuisista syövereistä. Miellyttävä mielikuva! Mutta jotenkin näyttely on runsas väärällä tavalla: teoksia on paljon, mutta iskeviä tehokohtia on vähän.

Kapriisissa on myös Anna-Leena Vilhusen maalauksia sirkusmaailmasta. Vilhusen maalausjälki on villiä, ihmiset yksilöimättömiä, kasvottomia hahmoja.

Turvaverkko nousee tärkeimmäksi osaksi maalausta, jossa tyttö näyttää aukolta verkossa. Putoamisen kauhuja, joita yleisö varmasti tuntee enemmän kuin temppuilijat itse.

Suuressa maalauksessa on peilejä. Niiden merkitys jää vähän epäselväksi; niiden kautta en pääse mukaan maalauksen ihmisten muodostamaan rinkiin vaan joudun tyrkätyksi vielä kauemmas, näen itseni heijastuvan pois pinnasta, jonka läpi en pääse (ehkä se onkin peilien merkitys?)

Vilhusen sukellus siskusmaailmaan on selvästi ollut täynnä tunnetta ja intoa. Hiukan tahtoisin päästä mielikuvitukseen ja pinnan alle. Tämä katsojan asema lienee muutenkin tuttu – voisiko sirkus alkaa puhua uudella tavalla, jos siitä tahtoisi kertoa jotakin esiripun takaa?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: