Muualla (Näyttely: Kypsät kurvit)

Kypsät kurvit -ryhmä eli Taru Peräsalo, Ritva Touré, Eda Kasurinen ja Eeva Lindholm Galleria Rongassa (Rongankatu 1, Tampere) 27.9.2012 saakka.

Ritva Tourén maalauksista tulee mieleen Eemu Myntti. Myntin mätänevä kukka-asetelma on lempimaalauksiani maailmassa, ja Tourén suorastaan liian hedelmällisissä puissa ja kukissa on jotain samaa alkusyksyn tuhoavuutta. Tourén öljy- ja vesivärityöt ovat Kypsät kurvit -ryhmän pisimmälle omaan suuntaansa vietyjä teoksia. Erityisen hyvin toimivat transparenttimuoville maalatut vesivärityöt (mitä ikinä sellainen muovi sitten onkaan). Myös vesivärein maalatut ihmiskasvot näyttävät melkein itse värin mukana paperille syntyneiltä – nämä ovat materiaaliensa ehdoilla etenevän taiteilijan töitä.

Ryhmänäyttely on sitä lajia, jossa yhteistä nimittäjää ei oikeastaan ole. Galleriaan on tuotu runsaasti maalauksia neljältä naiselta. Joukossa on paljon maisemakuvia ja eksotiikkaa, joten jos jotakin punaista lankaa haluaa löytää, se liittynee matkustamiseen.

Eda Kasurinen on maalannut ihmisten varjoja. Teokset toimivat välillä loistavasti, välillä niiden ”valoa kohti”-filosofia on minulle hiukan liian osoittelevaa. Ehkä nämä hahmot saisivat jäädä enemmän hahmoiksi, siten katsoja saisi enemmän tilaa omille tulkinnoilleen (Varjot metsässä -triptyykin abstraktia lähestyvät laidat ottavat hienosti etäisyyttä esittävään keskiosaan).

Kasurisen Beach-sekatekniikka on kauempaa kolmiulotteisen oloinen rantakuva, lähempää kasa (ilmeisesti rannalta löytynyttä) pikkuroskaa. Napit ja tölkkien avausrenkaat muodostavat levälautan, jota kukaan ei voi syödä. (Tämäkin teos on jotenkin turhan ilmeinen, mutta kuitenkin jää rajan toimivammalle puolelle.)

Taru Peräsalo kuvaa rannan täysin toisin: muutamana valtavana, pyöreänä kivenä. Suurten kivimaalausten joukossa pikkuruinen kesäillan maisema saa kokoaan suuremman tehon.

Näyttelyn neljäs taiteilija, Eeva Lindholm, jätti mieleeni hevosmaalaukset. Herääminen-maalauksen unensininen hevonen saa kultaiset, sarvimaiset korvat ja harjan. Vähän pidemmälle vietynä Lindholmin maalaustyyli toisi mieleen luolamaalaukset – jotain sellaista näistä jään hakemaan, mystiikkaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: