Mitäs kummaa täällä tapahtuu? (Näyttely: Lehtimäki & Blåfield)

SKÅL! Paula Blåfield – veistoksia & Tiina Lehtimäki – maalauksia Galleria Saskiassa (Pirkankatu 6, Tampere) 5.9.2012 saakka.

Heti alkuunsa mietin, pitäisikö tästä näyttelystä kieltäytyä laittamasta kuvia ollenkaan, koska kun te näette näitä kuvia, te ajattelette kuitenkin, että jossain määrin tiedätte mitä näyttelyssä on. Mutta tämä näyttely pitää mennä katsomaan ihan itse, ihan oikeasti on käveltävä ylöspäin (tai alas-, riippuu suunnasta) viettävää Pirkankatua ja ohitettava se apteekin kohdalla seinässä oleva valtavan iso, rikottu lämpömittari ja avattava se gallerian ovi, jonka väliin meinaan aina jäädä, kun se pamahtaa kiinni kun olen vasta astumassa sisään.

Tiina Lehtimäen maalauksissa (tekniikkaa ei kerrota) on ihmisiä, eläimiä ja pääkalloja. Kuulostaako yksinkertaiselta? Toistellulta? Lehtimäki onnistuu luomaan afrikkalaishenkisen todellisuuden, jossa on sen verran taikaa, ettei se tunnu turistikortilta. Elämä on ansa, johon me kaikki olemme jääneet, luinen häkki, josta rimpuilemme ulos.

Lehtimäen ihmiset nimittäin rimpuilevat. Suuret eläimenkallot päässään he rimpuilevat, sidottuina eläimelliseen nahkaansa, valheelliseen karvattomuuteensa. Erityisen inspiroivassa maalaussarjassa Evolution-Revolution-triptyykkejä eläimet purkautuvat ihmisistä, ihmisenluut eläimistä.

Näyttely on tanssi, näyttely on kiljuva eläin.

Ihmisten ja eläinten vertautuminen tällä tavalla tuo mieleen WWF:n We are all connected -mainoksen (katsokaa nyt vaikka tuota karjumiskuvaa alla oikealla!), mikä ei tietenkään ole Lehtimäen vika (hän on kehitellyt aihettaan selvästi pidempään kuin tuo mainos on pyörinyt). Jotain maagista siinä on, miten samanlaisia me kaikki olemme. Ja kun luulisi, että ihmiset olisivat keskenään kaikkein samanlaisimpia ja myötätuntoisimpia, niin toisillemmehan me olemme ihan kamalia. Eläimiä on helpompi rakastaa, koska niiden tunteet voi kuvitella mieleisikseen.

Paula Blåfieldin keramiikka on riittävän orgaanista toimiakseen Lehtimäen maalausten kanssa. Luihin koverretut mietelauseet jotenkin ovat vähän tavanomaisia (ehkä niissä eniten häiritsee se, että ne on tehty tikkukirjaimin, teollisen näköisesti). Erityisen mahtavia maailmansa kuvia ovat alushousuissa poseeraavat kanit ja siat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: