Söpönrujoa (Näyttely: Heikkilä)

Pirkanmaan 5. Triennaali: Hanna-Riikka Heikkilä: Puita, makkaraa, lintuja. Taidekeskus Mältinranta (Kuninkaankatu 2, Tampere) 14.8.2012 saakka.

Puita, makkaraa, lintuja, sehän se oli! Sanoin Mältinrantaan mennessäni, että siellä on näyttely, jonka nimi on Makkaroita, pilviä, kirjoja. Kertoo varmaan jotakin oleellista minun kesästäni.

Hanna-Riikka Heikkilän näyttely on osa Pirkanmaan triennaalia, joka on niin laajalle levinnyt näyttelykokonaisuus, etten oikein ole vieläkään ymmärtänyt, missä se on ja milloin. No, ainakin Mältinrannassa juuri nyt!

Heikkilän maalaukset ovat kuin lastenkirjasta. Niissä on hassuja sieniä, söpöjä pikkueläimiä ja kuuset näyttävät majoilta, joihin piiloutua. Nimetkin ovat sellaisia kuin Kantarelli baletissa.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin minun on ollut aina vähän hankala suhtautua tällaiseen söpönrujoon kuvastoon taiteessa. Vaaleanpunaisiin oravakuviin, jotka kuitenkin on tehty ikään kuin tahallaan rumasti, kunnioittamatta kädentaitoja, joita taiteilijalla tietenkin on. Naamoihin, joihin on piirretty lapselliset silmät ja suu. 

Heikkilän maalauksissa on kuitenkin jonkinlaista hassua pehmeyttä, joka sulattaa kyynisyyttäni kuvien edessä. Erityisesti ne kuuset! Niiden alle kun pääsisi vähän haistelemaan metsäntuoksua!

Erityisesti nautin teknisistä yllätyksistä, kuten Lintu puhaltaa, banaani istuu -maalauksen taustan kolmionmuotoisista puista (?). Ne ovat karanneet suoraan jostain paljon geometrisemmasta teoksesta.

Taiteilija ei pelkää jättää suuria taustoja. Kuvat näyttävät sattumanvaraisilta. Aavistan, että taiteilija on aloittanut levittämällä väriä pohjaan ja jatkanut siitä, mitä väriläiskistä on tullut mieleen. Luin juurikin erään taidekasvatuksen tenttikirjan, jossa hoettiin, että taide on tekemistä, ei esineitä, ja sen luettuani näen nämä maalaukset hyvin selvästi tekoina. Fyysisenä olemisena maalilta haisevassa huoneessa. Valintoina: vedänkö viivan tuohon vai tuohon, mikä on seuraava väri?

Mältinrannassa on myös sarjakuvakirjasto, joten näyttelytiloissa voisi kerrankin kuluttaa aikaa vähän niin kuin kahvilassa ikään (ilman kahvia, tietysti, mutta tarkoitan sellaista kiireetöntä olotilaa). Seinillä on myös esillä uusia grafiikansalkkuja, joista Katusalkku imaisi huomioni. Katutaiteeseen viittailevia kuvia mm. Tiitu Takalolta. (Harmi, että teoksia myydään vain koko salkullinen kerralla, olisin mieluusti poiminut sieltä pari kuvaa heti mukaan). 

Toisaalta katutaiteen tuominen grafiikkaan ja siten kotien seinille on vähän hassu idea, mutta toisaalta – miksei. Eivätkä ne varsinaisesti ole samoja kuvia kuin kadulla voisi nähdä, ainakaan näiltä taiteilijoilta. Ja teosten jakaminen kahteen salkkuun (koti/katu) on jotenkin aika toimiva tapa lajitella taidetta.

Voisin kuvitella kehystäväni joitakin kadulla ottamiani kuvia kotiini, niin miksenpä suoraan taiteilijan tekemää graffitiin viitteellisesti osoittavaa grafiikkaa? Jotakin riemukasta näissä ulos kurkistelevissa teoksissa on joka tapauksessa. Hannamari Matikaisen piknik-oravatkin huolisin oitis.

Niin, ja sieltä seinältä bongasin myös jonkinlaisen kartan ääniteoksiin ympäri Tamperetta. Jan Anderzénin tekemät musiikit eri paikkoihin voisi ladata kannettavaan soittimeen. Jos sellaisen omistaisin, kokeilisin (joskus ärsyttää, että taiteen kokemisestakin tulee välinelaji, mutta minkäs teet. olen aina teknologiassa vuosia valtavirtaa jäljessä).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: