Kirja: Robert Smithson: Retrospektiivinen näyttely

Robert Hobbes (1982) Robert Smithson: Retrospektiivinen näyttely. Sara Hildénin taidemuseo.

Kaikki alkoi Richard Serrasta. Vierailin viime heinäkuussa bochumilaisessa m-galleriassa, jossa oli yksi ulkorakennus varattu Serran veistokselle. Vaikka olin sitä ennenkin kokenut joitakin taideteoksia ruumiillisesti, tämä teos kuitenkin pakotti sellaiseen näköaistin unohtamiseen ja koko vartalon käyttöönottoon, ettei mikään aiemmin. Jokin tavassani lähestyä taidetta muuttui; tuntui äkkiä aika tylsältä vain katsella maalauksia.

Serran teoksen jälkeen kävin Jyväskylän yliopistossa paikkasidonnaisen taiteen luennoilla. Luentosarjan aikana vierailin Sara Hildénin taidemuseossa, jossa myytiin vanhoja näyttelykirjoja pois eurolla kappale. Tuntuu varsin robertsmithsonmaisen puristiselta, että ostin hänen retrospektiivisen näyttelynsä luettelon 1.11.2011 hintaan 1 e.

No, koska olen haalija, olen haalinut hyllyyni enemmän taidekirjoja kuin ehdin lukea. Niinpä tässä on kulunut puoli vuotta, joiden aikana olen ajatellut tilaan sijoittuvaa taidetta. Porin taidemuseon Street art uusimpana eikä lainkaan vähäisimpänä kokemuksena toi jälleen pintaan tämän vimmaisen kiinnostukseni taiteeseen, jota voi kokea vain menemällä teokseen/teoksen luo.

Niinpä luin Robert Hobbsin kirjoittaman Robert Smithson: retrospektiivinen näyttely -teoksen tänään. Kirja on siten vähän ehkä huonolla tavalla aikansa kuva, ettei lukijaa tulla vastaan. Tekstit englanniksi ovat luettavia, mutta kaikki suomenkielinen on painettu kursiivilla. Kyllähän kursiivia nyt pari riviä lukee, muttei kokonaista kirjaa! Onneksi kuvat ovat tässä tärkeämpiä (mikä sekin on illuusio, koska maataidetta ei voi kokea kuvien kautta).

Smithson on kummallinen taiteilija. Hän ihan selvästi kritisoi luonnon tuhoutumista (esim. teoksellaan, jossa Manhattanin alueelta kadonneita kasveja kuljetetaan turistiveneessä Manhattanin ympäri katselemassa saastunutta elinaluettaan) ja sitten toisaalta hän meni niin taiteen ehdoilla eteenpäin, että teki jättimäisen teoksen kaatamalla tonneittain asfalttia sorakuoppaan Roomassa (ei kovin ympäristöystävällisä!) Hän kaatoi muutakin, mm. liimaa (teos katosi, koska liima oli vahingossa vesiliukoista).

Maataide vaikuttaa jotenkin aidon yhteisölliseltä. Kirjassa on teos Hollannista, Emmenistä. Teoksen piti olla vain väliaikainen, mutta kaupunkilaiset vaativat, että se jää heille pysyväksi. Ja kas kummaa! Kuulin ystävältä eilen, että tässä lähellä, Pinsiössä, on Nancy Holtin maataideteos (Holt oli Smithsonin vaimo), jonka tausta on huhujen mukaan samanlainen, asukkaista lähtenyt halu saada rumaksi muuttuneeseen ympäristöön jotakin arvokasta (en tiedä tästä mitään, kertokaa minulle lisää).

Smithsonhan on kai tunnetuin Spiral Jettystä, joka on media-ajan teos – sen voi kokea lähinnä vain valokuvien ja siitä tehdyn dokumenttielokuvan kautta. Mutta näyttelyn yhteydessä julkaistu kirja paljastaa massiivisten massojen kanssa työskennelleestä maataiteilijasta myös fanaattisen karttojen tutkijan. Hän on piirtänyt omia, käsitteellisiä karttojaan, taitellut karttoja, peittänyt osia kartoista ja niin edelleen. Tilan hallitsemisestahan tässäkin on kyse, samoin kuin maataiteessa.

Mutta takaisin Nancy Holtiin! Miksen ole koskaan kuullut tästä teoksesta? Ja kuitenkin, kun katselen Holtin sivuilla videota teoksesta (se löytyy listasta nimellä Up and Under), se vaikuttaa etäisesti tutulta. Menen sinne tänä kesänä, raportoin sitten lisää. Jos siis löydän sen. Teokseen viittaava Tampereen seudun matkailusivusto näyttää vain virheilmoituksen. Nokian kaupungin englanninkielisiltä sivuilta löydän osoitteeksi Sasintie 561, Pinsiö.

Kaikki myös päättyy Richard Serraan – kun Smithson kuoli kesken teoksensa tekemistä (kuvatessaan sitä ilmasta), teoksen tulivat tekemään loppuun Nancy Holt, Tony Shafraz ja Serra.

Advertisements

4 responses to this post.

  1. Posted by maija on Touko 13, 2012 at 11:11 am

    Nancy Holtin teoksen lisäksi alueelta löytyy muutakin kiintoisaa. Löysin Nopsa travelsin sivuilta tällaisen matkaoppaan alueen taidekohteisiin: http://www.nopsatravels.com/korkeataidetta-korvessa/#esittely
    Ainakin Agnes Denesin puuvuori vaikuttaa vaikuttavalta.

    Vastaus

  2. Spiral Jetty näyttäisi Google Mapsin kuvissa ( http://g.co/maps/8ujfe ) olevan kokonaan kuivalla maalla. Uudenlainen vaihe teoksen historiassa, vuosikymmenethän se oli näkymättömissä veden alla.

    Vastaus

  3. Posted by RJ on Touko 14, 2012 at 10:44 am

    Puuvuorestakin kuulin samalta ystävältä kuin tuosta Nancy Holtin teoksesta. Olen ihan ihmeissäni tällaisista, kiitos vinkeistä!

    Ihmettelinkin, kun tuossa 80-luvun kirjassa sanotaan Spiral Jettyn kadonneen kokonaan veden alle, ja muistelen jossain dokumentissa nähneeni ihmisten kävelevän sen päällä. Mutta tosiaan, luonto voi peittää ja avata kohteen uudelleen.

    Vastaus

  4. […] Vähän aikaa sitten kuulin Pinsiössä sijaistevasta Nancy Holtin maataideteoksesta. Lupasin silloin, että käyn katsomassa teosta tänä kesänä. Lupaus pitää yhä, vaikka aika tiukoille menee: huristelin tänään autolla kaikki mahdolliset soratiet Pinsiössä, enkä löytänyt ainuttakaan kylttiä tai taideteoksen näköistä aluetta. Ehkä ensi kerralla! […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: