Seksiä! Väkivaltaa! Pöyristyttävyyttä! (Näyttely: Le Dernier Cri)

Le Dernier Cri – Mania. Galleria Rajatila (Hämeenpuisto 10, Tampere) 30.4.2012 saakka.

On syntynyt sellainen hauska perinne, että joka kerta kun astun sisään Rajatilaan, sanon jotain typerää. Olen varma, että Tampereessa on aika-avaruus-jatkumon aukko juuri Rajatilan kohdalla; vaikka olisin juuri Hämeenpuistossa ollut tilanteen tasalla, olen Rajatilan ovella täysin disorientoituneessa tilassa. Arvuuttelen, mikä päivä on ja mitä minä täällä teen ja sanon ääneen kaiken mitä mieleen tulee.

Rajatilan on nyt vallannut Le Dernier Cri. Sarjakuvia, miten kivaa! ajattelin kun astuin sisään, mutta sittenpä osoittautuikin, että teokset ovat yksittäisvedoksia. Sarjakuvamaisia kyllä, mikä se sekin määre sitten on olevinaan.

Le Dernier Cri on taiteilijakollektiivi ja kustantamo. Pöytäkaupalla galleriassa onkin kirjoja, joita voi ostaa. Myös itse grafiikka on jotenkin epäilyttävän edullista. Sinä aikana kun olin galleriassa, teoksia ostettiin ihan jonoksi asti. Tämä on siis ilmiö! Ilmiöt ovat kivoja, varsinkin silloin kun ne ovat vasta syntymässä (kollektiivi on ollut olemassa sentään jo vuodesta 1990, mutta Tampereella töitä ei ennen ole ollut esillä).

Seinille valikoituneet teokset ovat värikkäitä, graffitimaisen itsekritiikittömiä (tämäkin voi olla väärä sanavalinta, ehkä etsin jotain vapauden kaltaista sanaa) ja alitajunnasta ponnistavia. Punk tulee mieleen. Sellainen me vastaan muut -todellisuus, jollaisen sisällä on kivaa, ja jonka ulkopuolellekin joskus onnistuu kivuutta tihkumaan.

Näyttelyssä tekee mieli viettää aikaa ja hiplailla kirjoja. Toisaalta kirjat ovat sitä lajia, että niistä ei aina oikein selviä, mitä ne ovat. Taidekirjoja? Sarjakuvaa? Punkaatteen iloista räiskimistä?

Itse ostin pinosta mieltäni jäytämään jääneen teoksen 1348, joka on Marcel Ruijters -nimisen taiteilijan näkemys mustan surman ajoista. Kirjan uskonnollinen ja pirullisen orgaaninen todellisuus on jotenkin samankaltainen kuin Hieronymus Boschilla, eikä minua siksi hämmästyttänyt taiteilijan hollantilaisuus, kun sen takasivulta luin. Kirjassa nunnat muuttuvat luurangoiksi ja pyhät riitit repivät ruumiita palasiksi. Kaunista.

 
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: