Rock, pop ja muut iloiset kulttuurintuotteet (Näyttely: Puoskari & Karsi)

Paula Puoskari: Rockkukkoja & feministejä ja Jouna Karsi: Stay Puft, Throw up. Galleria Rajatila (Hämeenpuisto 10, Tampere) 6.3.2012 saakka.

Paula_Puoskari_1Näin taannoin unta, jossa ikäisteni kanssa istuin haukkumassa nykynuorisoa ja kamalaa taidetta. Herättyäni mietin, tarkoittaako uni, että olen lähestymässä konservatiivista keski-ikää. Onko taidekriitikolla Parasta ennen -päiväys? Voinko joskus olla liian vanha arvioimaan minua nuorempien sukupolvien taidetta, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ymmärrä niiden sukupolvien ajatusmaailmaakaan?

Tällaistako tämä sitten tulee tästedes olemaan? Että kysyn itseltäni jokaisessa näyttelyssä, onko minulla mitään syytä sanoa mitään taiteesta, jota tekevät muut kuin ikäiseni ja kanssani samalla tavalla maailmasta ajattelevat ihmiset? Ei kai; sanokaa, ettei!

Uni tuli kuitenkin mieleeni kun menin Rajatilaan. Ei siksi, että siellä olisi kamalaa taidetta, vaan siksi, etten ole käynyt Rajatilassa pitkään aikaan. Arvatkaa miksi? Siksi, että olen niin rutiinieni orja, että käyn yleensä keskustassa aamupäivisin, ja Rajatila aukeaa vasta klo 13. Olen monesti päättänyt parantaa tapani ja alkaa valvoa yöt & herätä puolilta päivin, ja lähteä sitten virkeänä gallerioihin.

No, se minusta.

Paula_Puoskari_2Rajatilassa on Paula Puoskarin maalauksia, jotka ovat syntyneet rockia kuunnellessa. Sähköistä energiaa! Ja kuinka pidänkään suuresta, mustasta, kierteisin pyörteisin vedoin syntyneestä krusifiksista (jolla oheinen kuva ei tee oikeutta).

Puoskarin paperiset jättiläiset jäivät minulle vieraiksi. Ne ovat kauniita, mutten hahmota niiden tarinaa. Kai niillä jokin tarina on?

Muistelen, että joskus minua häiritsi, jos en saanut teoksesta mitään otetta. Nykyään sen sijaan ajattelen, että kas, kylläpä me ihmiset olemme erilaisia, tämäkään viesti ei tule minulle asti perille mitenkään, vaikka se on selvästi lähetetty.

Alakerran kauhukellarissa on tällä kertaa Jouna Karsin tulkinta Ghostbusters-elokuvan vaahtokarkkimiehestä. Peilikaupungissa karkkiukon hahmo heijastuu kaikkialta. Itse olento oksentaa mustaa massaa kiukkuisen näköisenä.

Jouna_KarsiTämänhän voisi nyt tulkita vaikkapa siten, että yhteiskunnan ja kulttuurin kaikenvoittavat virtaukset muuttavan kulttuurin kuvia ja sisältöjä toisiksi, emmekä me välttämättä huomaa sitä. Hippivaatteita aletaan myydä H&M:ssa, ja sen sellaista – sellaisessa maailmassahan me elämme. Kaikki on lähdekritiikkiä, ruokakaupassa käyminenkin. Mitä tämä koodi tarkoittaa? Onko juuri tämä tonnikala kuolemassa sukupuuttoon?

Toimiiko tämä sympaattinen olento niin, kuin se luotiin toimimaan? Tämä taide ja kulttuuri, miten on?

 

Advertisements

One response to this post.

  1. […] ennenkin nähnyt Paula Puoskarin jättiläisiä (ja jäänyt niiden kanssa yhteisymmärrystä vaille). Nyt […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: