Etäisyys (Näyttely: Männikkö)

Kristiina Männikkö: Katse Suomen valokuvataiteen museossa (Kaapelitehdas, Helsinki) 4.9.2011 saakka.

KristiinaMannikkoKristiina Männikkö on kuvannut itseään äitinsä vaatteissa ja äitiä tyttärensä ympäristöissä. Hän on tehnyt tämän ilmeisesti saavuttaakseen jonkinlaisen yhteyden (museon nettisivuilla lukee: ”Kun tytär ja äiti haluavat tutustua toisiinsa paremmin, vaatteiden vaihdostakin voi olla apua.”)

Ja siksi tuntuu niin pahalta, että missään kuvassa ei hymyillä. Ja mikä vielä julmempaa: äiti ja tytär eivät missään vaiheessa pääse edes samaan kuvaan. He seisovat kumpikin yksin omassa kuvassaan. Minkäänlaista kosketusta ei synny, ei edes etäistä vilahdusta, joka olisi yhteydessä toisen maailmaan.

Eivätkä nämä ihmiset näytä haluavankaan saavuttaa yhteyttä. He vain seisovat. Ei riitä, että pukeutuu toisen vaatteisiin, pitäisi myös tehdä jotain. (En tiedä, miksi vastustan tätä näin kovasti. Ehkä siksi, että äidin vaatteisiin pukeutumisen ei pitäisi olla niin kummallista. Eikö se ole ihan tavallista?)

Niin, siis: olisin toivonut, että tutustumisyritys olisi ollut enemmän teko. Nyt kuvat ovat aika turvallisia, koska ne suostuvat siihen, että kommunikointi on vaikeaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: