Magiaa! (Näyttely: 7 Boheemia)

Seitsemän Boheemia galleria Rongassa (Rongankatu 1, Tampere) 18.8.2011 saakka.

CaritaBerg_TaivaanJaMaanValillaSeitsemän Boheemia? Rongan näyttelyssä on neljän taiteilijan teoksia. Mutta matematiikasta viis, ei tätä kannattane tässä pohdiskella.

Seitsemän Boheemin näyttely on tunnelmaltaan sininen, vedenalainen ja maaginen. Taivas, kuinka rakastankaan Carita Bergin valokuvia (valokuvia? teosluettelossa lukee: ”pigmentti ja vaha kankaalle”; en tiedä, mitä se tarkoittaa)! Sarjamaisissa teoksissa lapsi saa sudenkorennon siivet ja liike puhkaisee tanssijan, kunnes tanssija suostuu uuteen liikkeeseen. Nautin kuvien jäykkyydestä, siitä yllätyksestä, että täydellinen kivettyminen voi olla alku paljon suuremmille asioille kuin näennäinen liike ja säntäily.

Katrin Havia (jonka näyttelystä kirjoitin viime kesänä, että ”Tekisi mieli kurkistaa jo seuraavan kulman taa, jonnekin vielä kesyttömämpään.”) ei anna tilaisuutta toistaa arviotani. Havian uudet kuvat vedenalaisista asioista ovat valoltaan lempeitä, mutta täynnä toisen maailman tuntematonta kauhistuttavuutta. En tarkoita, että kuvat olisivat pelottavia, tarkoitan, että ne ovat selvästi kuvia maailmasta, jota en tunne. Luulen, että suudelman antava merihevonen on söpöintä, mitä voi vastaan tulla, mutta samalla aavistan, että kussakin maailmassa on tummat pohjavirtauksensa, jotka vain tuossa maailmassa asuva voi tuntea.

RaijaPullinen_MidsummerNight2Havian kuvien kanssa samaa maailmaa ovat Raija Pullisen taianomaiset karuselli- ja maailmanpyöräkuvat. Nyt ollaan maanpinnalla ja meille tutussa maailmassa, mutta silti: ainaisessa hauskuuttamisessa on myös jotain tuntematonta. Nautin myös kuvan Midsummer night 2 magrittemaisuudesta – maiseman päällä on maalaus maisemasta; rannaton meri saa rajat, kun sen maalaa.

IsmoJokiaho_VaeltajaNäyttelyn neljäs taiteilija on Ismo Jokiaho, jonka selkeistä, ihmisten sanattomaan viestintään keskittyvistä maalauksista pidän paljon (kävi muuten niin, että kävellessäni näyttelystä kotiin huomasin, että liikennemerkkien ukkelit alkoivat saada Jokiahon maalausten miesten persoonallisuuksia).  Ja sitten jotain aivan muuta: Vaeltaja on utuinen maalaus, josta erottuu yksi etäinen ihmishahmo. Ja vasta tämän nähdessäni tajuan, että päitään yhteen hakkaavien ukkojen sisällä on myös tällaista, oranssin utuista. (Tällaista määrittelemätöntä rauhaa on myös Jokiahon mustepiirroksissa, joita katselin maaliskuussa).

Näyttely on kokonaisuus ja sellaisena hyvä. Minulla on usein jotenkin ongelmia galleria Rongan tilojen kanssa (esim. käytävässä on vaikea katsella teoksia), mutta tämä näyttely istuu sinne kuin… hanska käteen!

(PS Pahoittelen kuvien tavallistakin suurempaa käyttökelvottomuutta. Sumo Paint, jolla kuvia yleensä leikkelen ja liimailen, ei toimi tänään, ja olen liian laiska etsimään jotakin toista netissä toimivaa kuvankäsittelyohjelmaa (vihjeitä otetaan vastaan).)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: